Inspiroidu!

Minulla on ihan hirveästi asiaa. En nyt kuitenkaan aio jakaa niitä nyt. Sen sijaan saatte ihania ja (th)inspiroivia mallikuvia. Voin muuten sanoa, että laihdutus menee loistavasti! Mutta siitä enemmän mahdollisesti jo huomenna.





Toinen kuva erityisesti inspiroi minua. Sinkku kun olen :D

Ja loppuun Suomen ihkaoma huippumalli, Suvi koponen. Välillä tuntuu, että vähän liiankin laiha...

amy

Lihosin yhden kilon.
Mulla on taas sellainen tunne, että en onnistu ikinä.
Vaikka vielä toissapäivänä ajattelin, että Laihdutushan on naurettavan helppoa.. Syöt vaan piikkuuiseen kevyemmin + liiku vaa enemmän. =Noproblemos.
Noh nyt aloitan taas "alusta"=ja toivottavasti onnistun tälläkertaa.
Mua motivoi muutama päivää sitten kun olin ystävieni kanssa koneella sit vaan kattelin jessican Alban kuvia ja sanoin, että ihailen hänen kasvojaan, hiuksiaan, vartaloa etcetcetc.
Noh yksi kavereistani sanoi: älä ikinä ihaile- tee jotain.
Toi sai mut niin ajattelemaan ja motivoitumaan uudestaan.

Eilen luin kokeisiin kirjastossa ja mulla oli energiajuoma (muuten nukun siellä), ja hiukan kevyempi hedelmäkarkki pussi. Noh tottakai ku ne loppuivat teki mieli lisää. Ostin lakun. Sit teki iha sikana mieli jäätelöö. No koska luin hirveesti ja annoin itelleni luvan (+ kun lukee paljon ja keskittyy siin kuluu energiaa ja alkaa helposti väsyttää) menin ja ostin pehmiksen. No koska jo aloitin ostin sen jälkeen vielä pyörremyrskyn... noh.. Ens kerralla jätän vaan VISAN kotiin. Uskon silti että onnistun. Mun täytyy vaan järjestellä ajatukseni uudelleen, syödä säännöllisesti ja muutenkin rauhoittua. Deep inside pelkään etten ikinä pääse noidankehästä pois. Myös pelkään, että nyt kun lopetin työt ja olen enemmän kotona mä alan taas ahmia->oksennella-> ja viimevuotiset säänölliset bulimiakohtaukset tulevat takas. Mutta niin ei käy! Yritän pitää siitä huolen.
2VIIKON KULUTTUA OVAT VANHOJENTANSSIT! Mua ällöttää mennä tälläisenä tanssimaan...
Huomasin että mitä enemmän mietin tätä koko potaskaa, sitä enemmän lihon. It's time to do something. Uskon itteeni mulla on vain yksi iso MIINUS ja epävarmuus. Juuri tämä ruokaongelma.

Kuvassa olen minä. Tai oikeastaan yksi noista kolmesta tytöstä olen minä. En kerro kuka, ainakaan vielä. Me 3 ollaan ihan suht normaali kokoisia jne. Mut silti tavoittellessaan täydellisyyttä en osaa nauttia siitä että olen normaali painoinen. PAINOINDEKSINI on n.22 haluisin sen olevan 20!Anyway haluaisin vinkkejä....

Haluan heti alkuun pahoitella tätä naurettavan pitkää päivitystaukoa. Nyt on ollut vähän kiireitä ja seli seli :D...
Mutta asiaan.

Olen tajunnut jotain. Eilen matkalla koulun liikkatunnilta kotiin minuun iski ärsyttävän vaativa makeanhimo. Olin jo luovuttamassa ja kävelemässä suoraan kauppaan, kun yhtäkkiä kuin salama kirkkaalta taivaalta (en ole yhtään ylidramaattinen :D), ymmärsin mitä olin tekemässä. Olin sabotoimassa jälleen yhden laihdutuksen. Siitä alkoi alkoi päänsisäinen yksinpuhelu. Kysyin itseltäni: haluatko tätä oikeasti? Haluatko laihtua ja saada terveellisen elämän vai haluatko tuntea hyvää oloa viisi minuuttia jonka jälkeen olo on entistä pahempi.

Vastaus on tietenkin haluan laihtua. Ja siinä hetkessä tajusin, että olen tehnyt tästä tarpeettoman vaikeaa itselleni. Laihdutus on juurikin niin yksinkertaista kun voisi kuvitella. Kuluta enemmän kun nautit. Jos siis haluan laihtua, niin toistan vain tätä lausetta itselleni: jos todella haluan laihtua, niin syön vähemmän kun kulutan (ja ohitan sen karkkihyllyn samalla).

Tämän hoksattuani koko päivä meni kuin siivillä. Olin uskomattoman iloinen ja suunnistin kauppaan. Ja kyllä, en mennyt lähellekään suklaata ja muuta hyvää, vaan kävelin suoraan lehtihyllylle ja nappasin shape-lehden (amerikkalainen laihdutus-ja kuntoilulehti) ja viereiseltä vihanneshyllyltä mandariinin.

Uskon nyt, että meidän jokaisen on kohdattava joku piste, missä tajuamme virheemme ja esteemme laihdutuksessa ja miksei kaikessa muussakin. Miksi muuten niin moni epäonnistuu tässä asiassa ja vain kourallinen voi oikeasti sanoa onnistuneensa? Nyt minä voin luottavaisin mielin myöntää, että uskon onnistuvani. Olen katsellut hennesin kuvastoa ja tullut siihen tulokseen, että tilaan/ostan itselleni pari numeroa liian pienet bikinit. Kun sitten onnistun (huom. KUN ei JOS) niin voin tuntea suurta tyydytystä mahtuessani niihin.

Toivon teille kaikille omia hoksauksia ja onnea tavoitteessanne!

-May

Ennen kuvia

En aio edes puhua tämän päivän syömisistä. Lauantait epäonnistuvat minulta aina surkeasti. Sain jo jonkun aikaa sitten idean laittaa tänne kuvia vaikka kuukauden välein painostani ja sen heittelystä. Tässä ensimmäiset kuvat, jotka on otettu pari viikkoa sitten. Nämä ei näytä vartaloani kunnolla, sillä en ikinä kehtaisi laittaa tänne mitään bikini-kuvia. Joissain kuvissa näytän hoikemmalta ja joissain tukevammalta. Mutta tästä saa jokatapauksessa jonkinlaista ideaa vartalontyypistäni. Kasvot on tietenkin peitetty, sillä en halua, että minut tunnistetaan.
Ps: tulipas huonolaatuiset kuvat. Paintilla tietenkin "muokattu" :D. Seuraavan kerran koitan vähän parempaa.

EpäonnistujaAMY

En tiedä edes mistä aloittaisin.
Juuri tällä hetkellä ällötän itseäni niin paljon! Mulla on nyt ihan sama, miltä näytän ja mitä pistän päälle. Olen jotenkin aina tiennyt että epäonnistun! Ja silti yrittänyt aika paljon, mutta on aina sama lopputulos.
Olen kysynyt mun jokatoiselta tutulta, että minkälaisena hän kuvittelee itseään esim. 29 vuotiaana? Maylta varmaan 17½ kertaa! No mun vastaus on, että menestyvänä, kauniina, paljon ystäviä ympärillä, eikä siihen todellakaan kuulu mikään laihdutus, syömishäiriö tai rasvanen ruoka. Mua alkaa heti ahdistaa, kun katson TV:stä jtn dokumentteja esim bulimikoista. Joku 45-vuotias nainen uskaltaa kerrankin soittaa jonnekkin apujuttuun: "Moi oon Maija, oon 45v ja sairastanut bulimiaa 14 vuotta!" No jee jee. Mua alkaa heti ahdistaa tollainen. En halua tuhlata elämääni tälläiseen, istua vielä kaksikytvitosena kirjoittamassa täällä blogeja. Haluan ruokavalioni terveelliseksi ja urheilla, mies by my side ja menestystä ja itsevarmuutta- kukapa ei nyt haluaisi tätä kaikkea? Mutta miten kaiken saan sen? Jos en pysty kontroloimaan itseäni nyt, miksi pystyisin 10 vuoden kuluttua. 10 vuotta ei ole pitkä aika after all... Mikään taika ei muuta sua sellaiseksi hoikaksi bisnesnaiseksi. Täytyy tehdä itse työtä sen eteen.

Eilen mul alkoi oikea ahmiminen ( JA MAY EI MTN 2 KALAPUIKKOA) vaan en ole pitkääään aikaan tuntenut niin täyttä oloa. Viimevuonna sellaisia oli viikottain, mutta tänä vuonna päätin olla oksentelematta. OLISIN KYLLÄ EILEN mennyt jollei mun äiti olisi ollut kotona. Mä oon niin epätoivoinen, en tiedä mitä tehdä, miten olla, mitä syödä. Voisinkohan mennä muinamiehinä terkkarin luo ja sanoa haluavani lahtua, ei mtn muuta. He yleensö auttavat sen verran että kertovat paljonko ja mitä pitää syödä jne. Toivottavasti seuraavat ja.. enn tiiä, voisin mennä juttelee..
Olen niin epätoivoinen.
Tajusin äsken, että jos epäonnistun kerran koko pvä on pilalla. Tänään sitten en syö mitään. Tuohon ei tarvitse kommentoida koska en kuitnekaan syö mitään tänään. Eilen meni niin överiksi että voin olla hyvin syömättä 3 pvää.
Huomenna on taas uusi päivä! Haluaisin vinkkejä, kiitos-AMY

kalapuikko-painajainen

Osaksi kommenttilaatikon kommettejen ansiosta päätin vähentää hiilihydraattien saantia huomattavasti. Olen päättänyt lopettaa leivän, riisin, pastan ym. syönnin lähes kokonaan kuukaudeksi ennen vanhoja. Jos en tällä keinolla laihdu, niin en laihdu kyllä millään :D.
Päivä on mennyt oikeastaan tässä suhteessa ihan hyvin. No ihan kaikkia hiilareita en saa ruokavaliosta pois millään. Tarvitsen toisinaan sen pillimehun ja omenan. Enkä kyllä haluakaan. Hedelmien syöntiä en todellakaan lopeta. Sen sijaan lisään niitä.
Olen kuitenkin jättänyt tänään väliin esim. leivän ja riisin. Perunoitakin on ollut tarjolla.
Tälläkin päivällä on toki ollut ruoan suhteen ongelmansa. Sain esimerkiksi selville, että kalapuikoissa on ison hiilarimäärän lisäksi naurettavan paljon kaloreita! Mulla on oikeastaan ihan sika paha mieli, koska söin niitä tyhmänä 2 ja luulin, ettei se ole mitään. Uskokaa pois, kyllä se on. En aio laittaa sitä tähän, koska linkissä antamani kalorilaskuri antoi kyllä ihan väärät lukemat. Kuvassa oli ensinnäkin paljon isompi kalapuikko, kun normaali ja painokin oli yhdeltä muka jotain 120g. Joo kuulostaa selittelyltä ja ehkä onkin sitä :D. No virheistä oppii. Huomenna joudun sitten taas kituuttamaan pienellä kalorimäärällä. Haluan ruokavaa´an vai miksi sitä kutsutaankaan. Joku haluaa varmaan ostaa sen minulle:D?
Ei hitto mulla 0n niin paha mieli tästä! En pysty kirjoittamaankaan kunnolla, minkä varmaan huomaa. Oon niin vittumaisella tuulella nyt.

EDIT// Löysin toisesta lähteestä, että kalapuikossa on kaloreita vain 50 per kappale. Arvatkaa vaan kumpaa paatunut itsellensä valehtelija uskoo?

Moikka, te 7 blogiamme vakituisesti lukevaa ;D. Minulla oli postaus jo aloitettuna, mutta suoraansanottuna en nyt jaksaisi nyt tehdä sitä.
Olen aika tyytyväinen päivän kulkuun. Laitan tähän nyt päivän syömiset ja urheilut.

-aamu: kaksi ruisleipää kevytlevitteellä
-koulussa: aika vähän kasvissosekeittoa
-kotona: jälleen ruisleipää kevytlevitteellä
(aion toki vielä syödä tänään jotain píentä, kuten salaattia. Eihän kello ole edes kuutta!

urheilut: Koulussa oli liikuntaa ja tänään olimme koulun punttisalilla. Teimme eräänlaista kuntopiiriä johon kuului mm. erilaisten tankojen nostelua mitä vaikeimmilla liikkeillä. Pakko sanoa, että kerrankin koululiikunta todella sai lihakset koville. Tätä kirjoittaessa vähän joka paikkaan sattuu, mikä ei todellakaan ole huono asia vaan mahtava!
Kuulin liikuntatunnilla eräältä tytöltä ladyline kuntosaleista, jotka ovat vain naisille. Kuulostaa ihan sika hyvältä ja sieltä voi kuulemma vuokrata jäsenyyttä vaikkapa vain kuukaudeksi. Ja seurakin olisi hyvää! Jos saan työpaikan, niin luultavasti aion kokeilla kyseistä paikkaa.

Amy

Kuva vieressä on normaali kokoisesta naisesta, joka painaa varmaankin joku 55-65 KG. Voin myöntää vapaasti, että olen suunilleen saman kokoinen, ehkä JUURI TÄLLÄ HETKELLÄ enemmän "plöksähtänyt", mut suunilleen. Mutta uskon, että suurinosa tämän blogin kirjoittajista ovat suunilleen samankokoisia. Tuskin 75 kiloa enempää. Tuo nainen vieressä on varmasti suht terve, ei läski ja ihan tavallinen nainen. Niin olen minäkin. Mutta mitä sitten tavoittelen?
-Täydellisyyttä-
En todellakaan halua olla Keiran tai Nicolen tavalla laiha, mutta Jessica Alba motivoi mua todella paljon. 200- kiloiset tytöt, menevät painovartijoihin, hakevat terkkarilta apua, mutta mitä minä teen; kirjoitan jtn ihme blogia. Kyse ei ole terveyestä, tai normaali painosta vaan ihanteista. Ja nuo ihanteet ovat suurimalla osalla meistä. Maykin haluaa laihtua ja ihailee koko ajan Victoria's secret malleja.
En halua olla erityisen laiha, mutta tavoitteet minulla on. Ja olen ollut joskus 10 kiloa laihempi ja olin minun ihannepainossani!! Näytin mielestäni niiiiiin hyvältä. Vaikka painoin yli 55 kiloa. Joten en laita itselleni mitään ihmellisempiä tavotitteita, kuin olla noin 55-57 kiloinen.
En tiedä vaikuttavatko tavoitteesiini julkkikset, vaikka ovathan ne aika kivan kokoiset, mutta toisaalta en seuraile heitä mitenkään aktiivisesti.
Mietin bussimatkalla, että mitä olen tehnyt saavuttaakseni tavoitteeni.... No olen ollut ahmimatta, enkäö syönyt klo 18 jälkeen. 10 kiloa ei ole mikään 500grammaa, jotka voit saada pois olemalla päivän kevyellä ruokavaliolla. 10 kiloa on aika paljon! Se tarkoittaa sitä, että pitää tehdä isot muutokset. Ajattelin jättää toistaiseksi leivän, riisin, pastan pois. Tai varmasti tulee syötyä esim. pastaa ihan pikkasen, mutta ihan pikkuisen! En syö klo 18 jälkeen, ja urheilen enemmän.
Myös viime viikkoni meni ihan hyvin... mutta viikonloppuna, söin kuin viimeistä päivää. Lauantaina söin varmaankin n 2000 kaloria. Veikkaan.
Jos haluaa onnistua, täytyy olla tasapainossa arkipäivisin ja lomilla.


Lopetan nyt koska olen koulussa, ja täällä on jtn nörtti poikia jotka jonottavat takanani päästäkseen pelaa! herrajestas hankkikoon elämän. CYA!amy

Julkkisten syömishäiriöt

Selaillessani tätä sivustoa aloin miettiä julkkisten syömishäiriöitä ja heidän asettamia kauneusihanteita. Mehän tiedämme, että julkkiksetkin ovat vain ihmisiä ja alalla, jossa paineet ovat noin valtavat epäterveellisiin tapoihin on kovin helppo astua. Ikävä juttu tässä asiassa on se, että varsinkin nuoret imitoivat julkkiksia niin asuvalinnoissa, kun elämäntavoissakin. Itsekin koen valtavaa painetta, kun luen juttua Nicole Richien tai Keira Knightleyn mahdollisista syömishäiriöistä. Yhtä aikaa paheksun heitä juuri huonon esimerkin antamisesta ja toisaalta kadehdin heidän itsekuriaan.

Kiiltäviä julkkiskuvia katsellessa unohtuu usein, että syömishäiriö tappaa. Ei tietenkään aina ja monesti ihmiset parantuvat tästä sairaudesta, mutta tästäkin on esimerkkejä. Urugualaissiskokset kuolivat kumpikin anonereksiaan toinen vain kuukauden ennen toista. Kumpikin olivat malleja ja mallimaailma järkyttyi tästä tapauksesta. Mallit eivät kuitenkaan ole merkittävästi isompia vaan suuret muotitalot käyttävät yhä sairaanloisen laihoja malleja, jotka näyttävät siltä, että heidän pitäisi maata sairaalassa sen sijaan, että kävelisivät Pariisin ja Milanon catwalkeilla. Jutun toisesta kuolleesta sisaruksesta löydät täältä.

En usko, että aikaa menee kauan, ennenkuin luemme tällaista juttua lempijulkkiksestamme. Tämä todella surettaa minua. Hollywoodissa normaalikoko tuntuu olevan siinä 32 paikkeilla. Me kutsumme näyttelijöitä, kuten Eva Longoria ja Jessica Alba kurvikkaiksi, mikä on naurettavaa. Kummatkin ovat älyttömän pieniä ja hoikkia ja tuota sanaa ei mielestäni voi käyttää samassa yhteydessä heidän kanssa.

Tietenkin syömishäiriöt ovat monimutkaisempia ja niihin liittyy aina jonkinlaista epävarmuutta tai vaikeaa taustaa. Pelkästään julkkisten esimerkki ei tee kenestäkään syömishäiriöistä. Uskon kuitenkin, että julkkikset vaikuttavat asiaan ainakin joillakin. Jo se, että julkkikset myöntäisivät ongelmansa ja kertoisivat, että sairaus on kaukana glamourista auttaisi varmasti monta nuorta hakemaan apua. Asian peittely ja punaisella matolla keikisteleminen luut esillä on ehkä pahinta, mitä Keira ja Nicole voivat tehdä.

ps: Tiedän, ettei Nicole Richie ole enään sairaanloisen laiha, vaan on raskaana ja erittäin terveen näköinen. Toivon, että hän ei ole yksi niistä julkkiksista jotka ovat raskautta edeltävässä kunnossa kuukausi sen jälkeen.

That time of the month

Aamu alkoi mukavasti. Skippasin ekan tunnin (vaihteeksi) ja menin liikkaan. Liikka tunti ei ollut mikään kaikista rankoin. Aluksi korista ja sen jälkeen loput tunnista lentopalloa. Kyllähän siinä hiki tuli, mutta en kokenut liikkuneeni hurjasti. Minun ei pitänyt mennä syömään, sillä tarkoitus oli tavata eräs Amy tietokoneluokassa. Hän oli kuitenkin lähtenyt kotiin. Nooh menin sitten ihan hyvällä omatunnolla syömään, sillä liikuntaa oli vielä luvassa.

Heti ruokailun jälkeen koittivatkin vanhojenharkat, ja siellä hiki todella lensi. Harkat alkoivat hyvin, mutta jossain vaiheessa jotain tapahtui. Tiedättehän tytöt sen kamalan tunteen alavatsassa? Kyllä, tulkitsitte otsikon aivan oikein. Tunne jatkui ja olo alkoi olla todella sietämätön.

Kun viimein pääsin pois tunnilta, vei matka kauppaan ja suklaahyllylle. En jaksanut edes tuntea huonoa omaatuntoa. Junassa tein päätöksen: annan itseni syödä lähes mitä tahansa kerran kuussa, siis kuukautisten ekana päivänä. Olen nyt todella tyytyväinen päätökseeni. Miksen saisi palkita itseäni sen kärsimyksen jälkeen (te joilla on kunnon kivut ymmärrätte mitä tarkoitan)? Seuraavana päivänä jatketaan sitten entistäkin paremmin. Nyt saan syödä ilman minkäänlaisia huonoja tuntemuksia.

<3>

-May

Ruokapäiväkirjaa ja muuta kivaa...

Olin kirjoittanut tosi pitkän tekstin, mutta kone tilttasi (vaihteeksi). Nyt ärsyttää suoraan sanottuna paljon!

Mutta kerron nyt jokatapauksessa vähän päivästäni tähän mennessä. Amyltähän on tänään jo juttu tullut, joten tämä on periaatteessa ylimääräinen ;D

Päiväni alkoi suoraansanottuna huonosti. Nukuin pommiin ja missasin aamun vanhojentanssi harkat, jotka olisivat olleet mahtavaa liikuntaa! Nyt liikkuminen jäi tältä päivältä. Tästä johtuen olen tänään syönyt ekstra vähän. Tiedän, että se ei ole oikea ratkaisu, mutta jollen toimisi näin, tuntisin uskomattoman huonoa omatuntoa viimeistään huomenna. Olen syönyt:

• Aamulla 1 ruisleivän puolikas kevytlevitteellä ja soijasuklaamaitoa (kuulostaa pahalta, mutta tuossa juomassa on tosi vähän kaloreita!)


• Koulun jälkeen lakupatukka


• muutama kalkkunaleike (minulla on paha tapa syödä näitä monta pelkiltään)


• 2 näkkäriä ilman levitteitä, mutta toisessa pari kalkkunaleikettä


• 2 mandariinia

Ja that´s it! Ei enään mitään tänään paitsi pari palaa purkkaa. Olen ollut tänään tosi huonolla tuulella, heti aamusta asti, mutta se on oikeastaan ollut ainoa laihdutuksesta johtuva sivuvaikutus, sillä päänsärky ja paha olo on poissa! Eikä ihme, sillä tänään ylitettiin se maaginen kolmen päivän raja, josta kerroinkin edellisessä päivityksessä.

Yritin muuten punnita itseni tänään, mutta vaaka oli rikki! So typical! Olin kolme päivää kerännyt rohkeutta punnitsemiseen, mutta ei sitten! Eikä mittanauhaakaan ole... Haluaisitko Amy vierailla kanssani rautakaupassa ;D?

<3May

Amy

Mä en halua tuottaa pettymystä, mutta en osaa antaa vinkkejä. Tarvitsen niitä itse!
Yksi asia, jossa olen aivan hukassa ovat KALORIT! Aina sanotaan, että älä syö yli 1000kalorii jne. Mutta koska asia on mulle uusi, niin mulla ei ole aavistustakaan paljonko kaloreita on missäkin. Esimerkiksi banaani, joku muu hedelmä, lautasellinen vaikkapa makarooneja. En pysty edes arvaamaan paljonko siinä on. Moni sanoo mulle aina, että katso pakkauksen toiselta puolelta, mutta siinähän lukee yleensä tyyliin 300/100g. No, mistä tiedän, paljonko on mun lautasellinen makarooneja grammoina? Jossa on myös jotain salaattia. Tai leipäpala voineen ja kurkkuineen. Tässä mä tarvitsisin ohjausta. Well, May sulla on kova työ edessä.

Muuten, eilen olin töissö ja söin vain voileivän. Ja kun olin vielä kaupungilla klo 22--> menin kauppaan ja ostin wrapit ja kahvin. Ovatko tonnikala wrapit hirveen epäterveellisii? Jollei majoneesia lasketa ei siinä ole melkein mitään erikoista... salaattia/kalaa...
Tulin kotiin 23.30 ja äiti oli ostanut karkkeja, söin yhden.
MUT TÄÄ ON NIIN BIG DEAL MULLE KOSKA yleensä syön puol pakkausta. Maistoin yhden karkin ja lähdin menee... Sitten jossain vaihees karkit voi jättää kokonaan pois kun tottuu olemaan ilman. Mutta nyt olen tavallaan iloinen että söin yhden. Koska en kieltänyt sitä itseltäni, mutta silti hallitsin mitä tein.
Ja vaikka menee ihan ok, silti nyttenkin mulla on pelko etten laihdu...

No en tiiä, oliko tässä blogisssa mitään fiksua just nyt. Kirjoitimpa vain. Ensikerralla hiukan enemmän... AMY

Vinkkejä

Kirjoittelen tätä blogia koulussa ruokatunnilla, joten aikaa ei ole tuhottomasti. Haluan nyt nopeasti jakaa kanssanne vinkkejä, jotka ainakin minulla ovat toimineet. Nämä eivät perustu minkäänlaisiin tieteellisiin tutkimuksiin, joten niihin ei myöskään pidä suhtautua niin.

-Tärkein kaikista vinkeistä ja varmaankin kaikille laihduttajille täysin ilmiselvä juttu on vesi. Sen lisäksi, että vesi täyttää, sen myös sanotaan nopeuttavan aineenvaihduntaa. Puhumattakaan hyödyistä, jotka eivät mitenkään liity laihduttamiseen: kirkas iho, kiiltävät hiukset ym. Muistakaa siis juoda runsaasti vettä. Itse koitan pitää vesipulloa mukana esim. kaupungilla.

-Pidä verensokeri tasaisena syömällä monta pientä annosta päivässä. Tämä kuulostaa itsestäänselvältä, mutta sitä ei aina tule noudatettua. Sen sijaan kun viimein päästään ruokakaapille, nälka on jo niin valtava, että ahmitaan. Pahimmassa tapauksessa tämä johtaa oksenteluun, jota en kuitenkaan ole itse kokenut.

-Lakkaa kynnet, nypi kulmat tai tee jotain muuta vähän aikaa vievää. Mielihalut tulevat nopeasti, mutta onneksi ne myös häviävät samalla nopeudella. Pidä itsesi kiireisenä näinä aikoina!

-n.Kolmen päivän tehokkaan laihduttamisen jälkeen näläntunteen pitäisi huomattavasti vähentyä ja samalla siihen liittyvät oireet häviävät suureksi osaksi (päänsärky, ummetus ym.). Jaksa siis nämä kolme päivää, niin saatat huomata jopa nauttivasi laihdutuksesta

-Hyötyliikunta, hyötyliikunta, hyötyliikunta! Kävele portaat, pyöräile kouluun. Suurin osa päivittäisestä kalorien poltosta ei tapahdu varsinaisella hikiliikunnalla.

-Purkka toimii minulla väliaikaisena mielihalujen harhauttajan. Pidän purkkaa aina mukana. Lisäksi se minimisoi laihdutuksen mukana tulevaa hengityksen pahaa hajua.

Ikävä kyllä nyt tuli kiirus, joten vinkit jäivät tähän. Amyllä on varmasti omat vinkkinsä jaettavana, ehkä kuulet niitä myöhemmin.
Ps. kirjoitahan kommentti. Se auttaisi meitä aloittelevina bloggaajina suuresti :)

<3 May

Amyluv<3

Ainakin minulla on ollut aina niin, että lupaan jotain, mutta se ei toteudu. Kuinka monta kertaa olenkaan luvannut itselleni, että nyt on viimeinen kerta, enkä syö enää mitään roskaruokaa, oon kiltisti ja laihdun. No... ja bullshitit! On mennyt niin pitkä aika jo, että tiedän jo heti, ettei seuraavaakaan lupaus tule onnistumaan. Joskus nuorempana vannoin melkein äiti pään kautta jne, mutta kun sekää ei enää auttanut, lopetin senkin vannomisen. Taisivat äidin päät loppua.

Mayn kanssa me tehtii uuden vuoden lupaus: Tiukka ruokavalio, ei makeisia, syödä kun on pakko (aamu, lounas, päivällinen, pikkuisen iltapalaa) Ei napostelua, URHEILUA, URHEILUA, URHEILUA. Nojaa Maylla näköjään menee ihan hyvin, ainakin ekana päivänä hän söi jonkun tomaatin ja jotain muuta. Mikä ei ole minun mielestäni aivan oikein. Usein voi käydä niin, että kun kärsii viikon syömällä 3 kurkkupalasta per päivä, joku päivä vaan lankeaa karkkeihin ja ahmii niitä loppuun asti. Ainakin minulla on käyny näin. Mutta tottakai olen myöskin yrittänyt syödä terveellisesti, normaali ateria, hyvin ja urheilla. Not for me. Niinku May sanoi, jos olisit alkoholisti, lopettaisit juomisen kokonaan. Syömistä et voi lopettaa. Ja aiiiiiina olen pudonnut niin alas kuin mahdollista, syönyt kunnes ruoka pursuaa korvista, ollut vihainen.... oksentanut. On ollut ruoka viha/rakkaussuhde. Jossain vaiheessa päätin antaa itselleni anteeksi ahmimiskohtaukseni enkä oksentanut enempää. Mutta sen tein vasta kun ahmimiskohtaukseni vähenivät.

Eilen oli eka päivä kun aloitin tiukan kuurin. Eka pvä meni hyvin. Toinenkin, mutta meidän koulussa oli n 10 isoa pipartaloa joita sai syödä. No käytin tilaisuuteni ja söin varmaankin koko talon. Jälkeenpäin en jaksanut edes ottaa huomioon syyllisyyden tunnettani, koska se tulee aina. Yritin ajatella toisella tavalla, miksi tein sen ja mitä ajattelin silloin. Aina kun tarjoutuu tilaisuus olla possu, niin käytän sen hyväkseni, ja kun kerran aloitinki tehdään se tämän kerran kunnolla ja pahaan oloon asti. Sitten tajusin, että se oli ainoa asia jota ajattelin silloin. Jälkeenpäin mietin, että vaikka pysyn tällä hyvällä tiukalla ruokavaliolla loppuelämäni, niin KUITENKIN jossain vaiheessa tulee tilanne, jolloin joku pistää karkkia tai jotain muuta nenäni eteen. Ahminko silloinkin, kuin viimeistä päivää? Valitettavasti kyllä. Tiedän sen jo nyt. Tunnen itseni, mutta loppuukohan tämä sitten koskaan? Siksi ensi kerraksi pitää ajatella, että en voi ahmia tätä loppuelämäni. Jos VÄLTTÄMÄTTÄ HALUAN OTTAA, otan! Mutta yhden/pari. Mulla on aina ollut sellainen asenne, että kun kerran lankesin näihin, niin mitä väliä sillä enää on. Siinä tilanteessa tuskin kykenen ajattelemaan mitään.

Olen oppinut kyllä aika hyvin antamaan itselleni anteeksi, ja nyttenkin annoin vaikka tulikin paha olo, siiitä että uudenvuoden lupaukseni ((JOKA VARMASTI VIELÄ TOTEUTUU)) rikkoutui jo toisena päivänä. Mutta nyt kun ajattelen asiaa, niin en rikkonut lupausta. Alussa kaikki ihmiset lankeavat ja hiukan joustavat, se on vasta alku! SE vielä onnistuu minulta! Tiedän sen, ja kirjoitan siitä varmasti! Mutta ei haittaa vaikka ahmin pipareita, joissa oli päällä kaikenlaista :P. Jatkan vain mistä jäin. Mitä muuta voisin tehdäkkään? Vaikka monikin sanoo vihaavansa vartaloa, niin shut up! Se on ainoa mikä sinulla on, ja vaikka saisitkin Tyra Banksinkin vartalon, ei se olisi yhtään paremmassa kunnossa elämäntavoilla joilla elät! Tyralla ei ole mikään ihmevartalo joka pysyy aina hoikkana. Hän pitää siitä huolta, niiinkuin mekin hoidamme hiuksiamme. Jos hiustenhoito olisi yhtä vaikeaa kuin tämä ruokajuttu, hiuksemme olisivat aivan kamalassa kunnossa. Tai ainakin minun olisiavat.

Anyway täytyy mennä! On vielä niiiiiiiiiin paljon asiaa.

Mutta niiden aika tulee seuraavissa blogeissa!

-AMY

Esittelyssä May ja Amy

Olemme kaksi lukiolaistyttöä ja meillä on ongelmana (niinkun monella muullakin) ruoka.

Tutustuimme jo lukion ensimmäisellä, mutta lähennyimme toisena vuotena tajuttuamme, että olemme oikeastaan aika samanlaisia. Tämän jälkeen aloitimme yhdessä dieettihelvetin, joka tarkoitti salilla käyntiä ja kaiken makean lopettamista. Tietenkin epäonnistuimme ja pian olimme taas alun tilanteessa.

Meille vuodenvaihto tarkoitti tilaisuutta aloittaa laihdutus toden teolla. Yksi päämäärämme on hoikentuminen vanhojen tansseihin mennessä ja tajusimme, ettei kuukausi ole pitkä aika. Jos todella haluamme muutosta on meidän aloitettava heti!

Vaikka meillä on yhteiset ajatukset vartaloistamme, emme lähde samasta tilanteesta. May kärsii lievästä ylipainosta, kun taas Amy on normaalipainoinen. Kummatkin ovat kärsineet jonkinlaisista syömishäiriöistä, oli se sitten BED tai bulimia. Emme halua takaisin siihen. Paino ei kuitenkaan kerro kaikkea. Me kummatkin näemme peilistä liian lihavan ihmisen ja jos meillä on mahdollisuus muuttua, niin miksi ei?

Perustimme tämän blogin osittain terapeuttisena keinona, ehkä asioiden jakaminen todella helpottaa. Haluamme myös tutustua samankaltaisiin ihmisiin tässä suuressa blogimaailmassa. Toivomme, että pystymme tukemaan ja yhtälailla saamaan tukea muilta.

Olemme itse aiheuttaneet tämän itsellemme ja nyt on aika korjata se. Tämä todella on viimeinen mahdollisuus muuttua. Ja kuten jo otsikossa sanotaan: New year New us!