Haluan heti alkuun pahoitella tätä naurettavan pitkää päivitystaukoa. Nyt on ollut vähän kiireitä ja seli seli :D...
Mutta asiaan.

Olen tajunnut jotain. Eilen matkalla koulun liikkatunnilta kotiin minuun iski ärsyttävän vaativa makeanhimo. Olin jo luovuttamassa ja kävelemässä suoraan kauppaan, kun yhtäkkiä kuin salama kirkkaalta taivaalta (en ole yhtään ylidramaattinen :D), ymmärsin mitä olin tekemässä. Olin sabotoimassa jälleen yhden laihdutuksen. Siitä alkoi alkoi päänsisäinen yksinpuhelu. Kysyin itseltäni: haluatko tätä oikeasti? Haluatko laihtua ja saada terveellisen elämän vai haluatko tuntea hyvää oloa viisi minuuttia jonka jälkeen olo on entistä pahempi.

Vastaus on tietenkin haluan laihtua. Ja siinä hetkessä tajusin, että olen tehnyt tästä tarpeettoman vaikeaa itselleni. Laihdutus on juurikin niin yksinkertaista kun voisi kuvitella. Kuluta enemmän kun nautit. Jos siis haluan laihtua, niin toistan vain tätä lausetta itselleni: jos todella haluan laihtua, niin syön vähemmän kun kulutan (ja ohitan sen karkkihyllyn samalla).

Tämän hoksattuani koko päivä meni kuin siivillä. Olin uskomattoman iloinen ja suunnistin kauppaan. Ja kyllä, en mennyt lähellekään suklaata ja muuta hyvää, vaan kävelin suoraan lehtihyllylle ja nappasin shape-lehden (amerikkalainen laihdutus-ja kuntoilulehti) ja viereiseltä vihanneshyllyltä mandariinin.

Uskon nyt, että meidän jokaisen on kohdattava joku piste, missä tajuamme virheemme ja esteemme laihdutuksessa ja miksei kaikessa muussakin. Miksi muuten niin moni epäonnistuu tässä asiassa ja vain kourallinen voi oikeasti sanoa onnistuneensa? Nyt minä voin luottavaisin mielin myöntää, että uskon onnistuvani. Olen katsellut hennesin kuvastoa ja tullut siihen tulokseen, että tilaan/ostan itselleni pari numeroa liian pienet bikinit. Kun sitten onnistun (huom. KUN ei JOS) niin voin tuntea suurta tyydytystä mahtuessani niihin.

Toivon teille kaikille omia hoksauksia ja onnea tavoitteessanne!

-May