Oh ma Donna

Olen aina ihaillut kauniita, varsinkin amerikkalaisia, naisia. Malleja, joilla on pitkät hiukset, kauniit muodot ja täydellinen vartalo. Tottakai niitä on muokattu jnejnejne. MUTTA SILTI. Ei ne malleiksi pääsisi mun vartalolla. heh.

No photoshopilla ja muilla saa sileän ihon ja läskit pois, mutta kyll' ne naiset silti luonnossakin ovat kauniita.

Olen siis NIIN paljon ihaillut niitä, ja niin ovat monet muutkin lukijat, jotka laittavat tekstiensä viereen mallikuvia jne.

Minua vain kiinnostaa miten he pitävät itseään nin hyvässä kunnossa, miten syövät joten päätin kysyä tältä kyseiseltä mallilta.

Kysyin häneltä, että miten hän pitää itseään niin hoikassa kunnossa. Sanoin kyllä että hän on tosi nätti mun mielestä. Jotkut ihmiset vaan jäävät mun mieleen niiden eksoottisuudensa takia, ja hän oli yksi heistä. Hänen vastauksensa oli seuraava:

thank you for kind words.. i am 5'10'' which helps and i just try to not eat too many sweets or bread during the week and work out 2 or 3 times a week but nothing extreme.. you have to eat what u want also and enjoy your life

Tossa oli ehkä vuoden "vinkki"- itse hoikalta ihmiseltä.

Ja muuten, jos luette mun edellisen kirjoituksen siitä ei ruokaa kuuden jälkeen- dieetistä, niin people: It works! En oo mitään 49kg todellakaan nyt, enkä oo edes katsonut paljonko painan, mutta nään itseäni hoikempana juuri nyt. Tai sitten se johtuu siitä, että toi dieetti pitää ahmimisen poissa ja aina kun syön ja olen normaalisti, näen itseäni hoikempana ja nätimpänä.

Tai sitten se johtuu siitä, että tutustuin yhteen ihanaan poikaan, joka pitää minua juuri tälläisestä kuin oon. Mutta aijon laihtua silti haha :Dtottakai

Mallin nimi on muuten Donna, ja hänen myspace sivu löytyy täältä!

Dieetit

Tänään tuli kunnon säikähdys. Eli olen yrittänyt noudattaa miljoonia eri neuvoja, ja yksi niistä oli että syö aamulla puuroa. No mä söin, mutta kun en voi syödä pelkkää puuroa mun TÄYTYY lisätä siihen sokeria, hilloa ja mahdollisesti marjoja<3>

Kuitenkin aamulla kun mulla oli paljon aikaa niin söin paljon puuroo (siin pitäisi jo kinda täyttyä) mutta kun se näytti niin hyvältä otin viel sen piiran palan, ison. Okei tää kuullostaa niin teinimäiseltä. Mut´oikeesti mun äiti syö tavallisesti sen yhen piiraspalan joka on ainakin 400kcl + puuro(hillo sokeri ja marjat ja hunaja) myös ainakin 300kcl->..

No mä meinasin myöhästyä kurssilta, sit tuli mieleen vanhat ajat jolloin en menny kouluun koska jäin kotiin syömään, ja söin liikaa, aivan liikaa, sit masensi ja välillä menin jopa karkki kauppaan ostaa herruja ku kaikki meni paskaksi muutenkin. Olin niin ähkytäynnä, mutta kouluss oli hyvää ruokaa : söin vaikka ei ollut nälkä. Kotona ei ollu tod nälkä. Söin silti leivän, ison piiraspalan ja puuron(kaikkineen)... :( No mä menin kattoo Dr,Philliä ja makasin sängyssä annoin mun ison vatsalaukun sulattaa kaikki.

Sen jälkeen äiti potkaisi mut ulos lenkille: lenkin aikana näin kaverini pikkusiskon joka laihtui viime vuonna 10kg.

Me juteltiin aika kauan ja hän vain kertoi muutaman vinkin, koska nää säännöllinen ruokailu, pienet annokset jne jne jne ei taida IKINÄ onnistua multa... :( Taidan jäädä ikuisesti tälläiseksi ...isoksi.

Vinkit: Hän kertoi mulle, ettei hän syönyt klo 18 jälkeen enää mtn, paitsi vesi jne.

Ja kävi lenkillä joka päivä. Hän myös piti vesipulloa koko ajan mukana.

Neljässä kuukaudessa hän laihtui 10kg. No ton no food after 18 tiesin jo ennenkin, ei ole vain aina tullut tehtyä- Ja oikeesti ihan sama jos täs lihoo yhtä nopeesti ja tehokkaasti takaisin. Ainakin oon kesällä "hoikkana" ja sen jälkeen talven ja vaikka koko elämän voin surra mun parantumatonta idioottimaista ruokakulttuuria.

Life goes on- toivottavasti

OKEI- eli mä siis olin viime vuonna hirvee bulimikko ahmikko tyhmä kuiteski. Nykyään en ole todellakaan samaa mitä ennen mutta silti en onnistu laihtumaan millään. Ja tää viikko meni päin punaista persettä. Oikeesti tuon Ben &Jerry's jätski blogin jälkeen söin samana yönä lisää sitä. Sit söin aamulla ja sitten myös päivällä, ja illalla menin ostaa karkkia. Plus ostin kasan karkkia tänäänkin noin klo 17 (nyt on 22.00) ja vieläkin vatsassa tuntuu oksennus ja karkkinen mössö.

En ole liikkunut ollenkaan noin 2 viikkoon, ja nukun koko ajan. Elän kuin unessa. Olin tänään puolituntia koiran kanssa ulkona ja kun kävelin, kuuntelin musaaa jne toivoin vain että menisin kotiin ja nukahtaisin pois tästä todellisuudesta. Tätä kaikkea korostaa varmaan mun äiti jonka kanssa mulla ei ole ikinä ollut "hyvää" suhdetta.

Eli voisin vaikka listata tän päivän syömisiäni: aamulla joku leipä, Ben &Jerrys jätski, hedelmä smoothie, makarooneja ja joku 500g karkkia. Ja 500g on aika paljon loppujenlopuksi.

Mä hiukan vaan ällötän itseäni juuri nyt, tarviin vain jonku motivaation jotta vain ponnahtaa ylös ja jatkaa elämääni. Mulla on niin paljon unelmia ja tavoitteita, mulla on vain yksi iso paha seinä edessäni:: MINÄ itse

Äh mun pitää vaan mennä lenkille niin aivot selkeentyy: mut ku on näin maassa ei jaksa mennä lenkillekkään :D Nooh kyl tää täst tää on vaa tälläinen vaihe.

Tälläisen haluan elämäni olevan:

Elää kunnolla,

unelmoiden ja tavoitella asioita joita todella haluat,

olla ihmisten kanssa joista todella välität ja tehdä asioita joita rakastat,

elää kevyesti, pitäen huolta itsestään ja muista,

olla esimerkkinä muille että minäkin pystyn siihen. Tämä kaikki on niin helppoa -> eikä kukaan ole minua estämässä. Paitsi se fuckin seinä :D

Benit ja ne tyhmät Jerryt

Siis ei mitään rajaa! Noi on vaan NIIN hyviä!

Söin niitä tänään iha veen paljon, ja muuten tekee nytkin mieli lisää.

Mä aloitin syömällä tänään aamupalaksi ihan sikana kaikkee pvän lämmintä leipää- ja söin paljon. Päivälliseksi söin muutaman lusikallisen keittoa ja ihan sikana tota jäätelöä. Oon muutenkin heikko jäätelölle ja piirtelölle. Suklaan kanssa pärjään mutta jätsi- It's the way to go.

No.. sit viel illemmal menin tupareihin jossa mahaani päättyi: Hiukan sipsii, siemeniä, alkoholia, mehua, limua, suklaata :D Joten teveellistä loppuelämää vaan Amy.

Kun kerroin silloin ottaneeni kontrollin pois jne, niin ei mun ruokavalio muuttunut paljon yhtään oikeesti. Se on vaan kun kieltää itseltään kaiken sä silti syöt sitä. Ero on vaan siinä että silloin halusin hakata sormet irti rangaistukseksi nyt en.

En osaa edes selittää tilani just nyt, mutta uskon että voin laihtua ja myös päästä epäsäännöllisistä ylisyömisistä.. Mut mä oikeesti syön kuin hevonen. Ihan tavallinen ruoka-annoskin syön aivan liikaa.. enkä liiku ollenkaan. Lupailen itselleni vaan seuraavan päivän lenkistä. Haluaisin että te ihmiset kirjoittaisitte mulle teidän kokemuksenne. Kesä on tulossa hirmuista vauhtia ja mä vieläkin haluan laihtua. Mutta jotenkin osaan uskoa laihtuvani-

Oon niin monta kertaa jo harkinnu tupakoinnin aloittamisen koska halusin laihtua jne, mut se olisi vain tyhmyyttä I know. Eihä itse tupakka edes paljon laihduta ja jos laihduttaaki, sil on 200 muuta ainetta jotka tuovat kaikkee paskaa sun elimistöösi.

OON tosi pahoillani mun pitkästä tauosta ku en ole kirjoitellut. Mut seliselit myöhemmiksi, en vain pystynyt kirjoittaa.

Mut kirjoittakaa mulle pliis teidän kokemuksenne. Amy

Laihduttaminen pehmentää aivot

Ostin tämän kirjan eilen (suom. Laihduttaminen pehmentää aivot). Rakastan muutenkin Bradleyn ihania eläinkirjoja... Kuitenkin kirjassa on 133 sivua, ja jokaisella sivulla on yksi lause. Kirja on tosi ihana! Inspiroiva jne.

Ajattelin kirjoittaa koko kirjan tänne, koska se ei todellakaan ole suuri. Tai voitte ostaa Suomalaisesta (10-).. Anyway elämä on lyhyt ei tuhlata sitä ruokaa miettien... (hyvä mun on sanoa...)

Moni saattaa olla hiukan ymmällään katsoessaan peiliin. Televisiosta, elokuvista ja lehdistä saa helposti sellaisen käsityksen, että miehen pitää olla ruskettunut lihaskimppu ja naisen avaruusolennon näköinen huippumalli. Tavalliset luodut eivät kuitenkaan voi eikä heidän pidä verrata itseään kuvien paranneltuihin, tyhjäpäivisiin mielikuviin, joilla ei ole mitään tekemistä todellisuuden kanssa. Kuten jokainen tietää, loppujen lopuksi ei ole merkitystä sillä, millaisena maailma sinut näkee, vaan millaisena itse pidät itseäsi.

Jos et uskalla katsoa paljonko vaaka näyttää, kainostelet lemmenasioissa, välttelet uimarannalle menoa, vaellat koko pvän kaupoissa löytämättä ainuttakaan kaunista vaatetta, joka mahtuisi päällesi ja vedät vatsaa sisään muiden seurassa -sinulla saattaa olla ongelma.

Lyhyesti sanottuna: jos olet kerran tuntenut olevasi ruma painosi vuoksi, sinun on syytä muuttaa elämäntapojasi. Siihen ´kannattaa ryhtyä juuri nyt!

Toisin jos olet sellainen kuin useimmat meistä, et tee asian eteen mitään. Saatat teeskenell' ettei ole mitään ongelmaa, ja viis seurauksista, tai vetäydyt surkeaan omiin oloihisi ja vietät lomat itesäälissä kiereskellen.

Voit toki muuttaa suedulle, jossa paksu rasvakerros on eloonjäämisen kannalta oleellinen, tai ryhtyä seurustelemaan pelkästään itseään lihavampien kanssa, jotta tuntisit olosi paremmaksi. Nykyään se on onneksi yllättävän helppoa. Suurin syysihen, miksi niin moni ei onnistu laihtumaan, on se, etä he eivät koskaan itse asiassa tee mitään asian hyväksi. He kyllä sanovat haluavansa laihtua, mutta sitten alkaa selittely. Jenkkakahvat tuntuvat olevat suoressa yhteydessä rehellisyyteen omaa itseä kohtaan. Toiseksi suurin syy on se, että moni menee äärimmäisyydestä toiseen. Liikuntaa harrastamaton pullukka ryhtyy urheilemaan kuin olisi valmentumassa armeijan erikoisjoukkoihin: uuvuttavaa kuntosaliharjoittelua, uintia kilometritolkulla ennen aamiaista ja maratoneja kovalla asvalrilla, kuumassa hiekassa ja nuoskalumessa. Nälkä ja väsymys ovat tappava yhdistelmä, joten kuri kestää vain aikansa ennen kuin ongelma alkaa ilmaantua. Pian hän on aivan uuvuksissa, vastustuskyky heikkenee, jän alkaa saada urheiluvammoja, jalat menevät veltoiksi ja koko komeus romahtaa.

Äärimäisyyteen viety laihdutus ja kuntoilukuuri voi pudottaa painoa nopeastikin, mutta tosiasia on, että sen minkä viikossa laihtuu, myös lihoo viikossa.

Tehokkain painonhallinnan ensimmäinen askel on ottaa täyso vastuu siitä, miltä näyttää ja miltä tuntuu. Onnistumiseen- tai epäonnistumiseen- vaikuttaa ennen kaikkea usko omaan itseen, rehellisyys ja päättäväisyys. Jos esimerkiksi kannat vyötäröllä keskivertoa esikoululaisen verran painoa, se on ihan omaa aikaansaannostasi. Vastaavasti siitä eroon pääseminen riippuu vain ja ainoastaan sinusta itsestäsi. Täysin yksin ei tietenkään pidä yrittää. Seuraava askel onkin käydä lääkärissä kysymässä neuvoa. Kuuntele tarkkaan, sitä sinun pitäisi tehdä ja ei pitäisi tehdä. Muista, että haluat terveytesi ja hyvinvointisi tähden.

Laihduttamisen aloittamine voi olla hämmentävää. Jos epäilyttää, kannattaa ajatella maalaisjärjellä. Mitään ihmelääkettä laihduttamiseen ei ole. Ja jos olisikin, sitä ei kauppoihin saataisi, koska silloin koko laihdutusteollisuus kaatuisi.

Laihduttaminen ei vaadi kalliita lenkkitossuja, merkillisiä kuntoilulaitteita eikä henkilökohtaista julkkisvalmentajaa, joka kiljuen komentaa sinua punnertamaan. Ei myöskään mitään syytä mennä kalliseen kylpylään siemailemaan sillerilientä ja käymään päivittäin "vartaloa muokkaavissa" hieronnoissa, joita tekee komea ruotsalaismies. Voit olla rauhallisin mielin, koska tiedät jo kaiken tarvittavan terveellisestä elämäntavoista ja painonhallinnsta. Jokainen tietää...

VAIHE 1: RUOKAVALIO KUNTOON

On mahdotonta ajatella laihduttamista ilman mielikuvia nahistuneista salaatinlehdistä ja mauttomasta kevytsalaatinkastikkeesta. Suosittuja ihmelaihdutuskuurejakin ilmantuuu tuon tuosta. Moni on liiittynyt epätoivoisten jenkkakahvaisten joukkoon ja ryhtynyt uusimmalle ihmekuurille vain joutuakseen pettymään, kun ei pystynytkään saavuttamaan luvattua tulosta. Huolimatta siitä mitä jotkus "asiantuntijat" sanovat, totuus on kuitenkin yksinkertainen: ruokavalion kohentaminen ei ole mitään ydinfysiikkaa. Kyse ei ole sen monimutkaisemmasta asioista kuin laadusta ja määrästä.

Useimman meistä syövät reilusti yli tarpeen vaikka voisimme paljon paremmin vähentämällä päivittäistä ruokamäärää huomattavasti. Voit edelleen nauttia lempiruoistasi, pienennä vain annosta. Tiedät syöneesi sopivasti, kun nautit ateriastasi, tunnet olosi mukavan kylläiseksi sen päätteeksi eikä sinusta tunnu siltä, että ylänappi on pakko avata tai housut ratkeavat. Määrällä on siis väliä, mutta vielä tärkeämpää on laatu. Moni marketin eines ja pikaruokapaikan ateria saa meidät uimaan epäterveellisissä rasvoissa -keinoterkoisista väri- ja makuaineista puhumattakaan- ja sananmukaisesti hautautumaan sokeriin. Vähemmästäkin sairastuu, tai ainakin tuntee olonsa väsähtäneeksi, hermostuneeksi , ylipainoiseksi ja kaikin puolin huonovointisesti. Toki silloin tällöin voi herkutella. Ja pitääkin. Olisi suorastaan perinteiden halveksimista jättää väliin ihana jouluinen mässäily, jonka jälkeen ei voi kuin maata vatsansa vieressä ja ähkiä! Jos kuitenkin haluat voida hyvin ja näyttää hyvältä, sinun on yksinkertaisesti vältettävä roskaruokaa ja syötävä terveellisesti ja monipuolisesti täysviljaa, vähärasvasita maitoa ja vähärasvaista lihaa.

Hyvän olon ja ulkomuodon kannalta myös vesi on tärkeää. Onnistunut painonpudotus on itseasiassa mahdotonta ilman vettä. Helpoin keino pysyä terveenä on juoda muutama lasillisen verran enemmän vettä päivittäin

Suositut juomat, kuten alkoholi, limut, ja etenki kahvi ja tee, voivat itse asiassa kuivattaa elimistöä. Niiin hullua kuin se onkin, niin juotuaan on entistä janoisempi. Toinen hyvä konsti laihtua pysyvästä on yksinkertaisesti lakata mättämästä ruokaa suuhun. Useimpien meistä pitäisi syödä hitaammin ja nauttia ruoasta eikä suhtautua siihen kuin tankkaukseen formulakisojen varikolla. Muista siis, että elämänlaadun ja etenkin terveyden ja hyvinvoinnin kannalta on iso merkitys sillä, pystytkö nauttimaan siitä, mitä syöt. Kaikki on nyt vain sinusta kiinni ja niistä monista muista tärkeistä valinnoista joita teet päivittäin. "Tarvitsenko toisiaankin toisen viinerin kahvin kanssa?"

Päivittäiset valinnat muodostavat ruokavaliosi perustan- Päätökset joita teet ruokakaupassa, vaikuttavat päätöksiin, joita teet jääkaapilla, ja niin edelleen. Jos valitset alun perin oikein, onnistumisen mahdollisuutesi ovat huomattavasti paremmat. Tärkeintä on tehdä terveellisestä syömisestä helpompaa ja nautinnollisempaa. Niin yksinkertaista se on.

VAIHE 2: LIIKU ENEMMÄN

VAIHE 3: LEPÄÄ

jne kirjoitan seuraavassa blogissa!!

Control

Mun pitää hyväksyä asia, ettei tämä voi jatkua näin. Selailkaa vaikka mun ihan ensimmäiseen (AMY) blogiin ja luette että lupaan ja vannon, että laihdun että nyt alkaa uus elämä jne. Mutta ei ne dieetit ole koko elämän muutos. Laihut ehkä kilon, mutta lihot takas kun alat taas normaalisti.. Mulla ei oo ollut hiveästi kieltoja, paitsi ei makeeta, ei herkkuja, ei isoja annoksia, ei ilta-kuuden jälkeen... Ja aina kun joku näistä ei pitänyt (melkein joka pvä tuli jokin rikos) niin olin hirveän syyllinen itselleni ja siinä meni pilalle koko viikko....
No mä juttelin yhden ihanan tytön kanssa joka neuvoi mua paljon. Hän itse ahmi aikoinaan aivan kamalasti, mutta nykyään sallii itselleen ihan mitä vaan...
Hän antoi aivan kamalasti vinkkejä mulle, ja oon todella kiitollinen...

Mä päätin tehä tälläisen jutun: parin kuukauden ajan päästän kontrollista irti. Yritän vaan syödä vähän leipää (koska en osaa syödä sitä kohtuullisesti) ja yritän olla syömättä kahdeksan jälkeen, paitsi jos tuun kotiin joksus 20.30 nii sit tottakai. Jos tekee mieli suklaata niin paljon etten kestä: niin syön! Mieluummin yksi patukka joka on esim 200kcl kuin mun ahmimiskohtaukset jossa syön väh 1000kalorin verran! OIKEESTI! Söin noin 1000-3000 kalorin verran ahmimiseni aikana...
Anyway: en olisi ikinä uskonut et annan vaan olla: koska tää mun koko syömispaska alkoi siitä etten osannu syödä hillitysti, ei mistään kontrolleista. Pelkään oikeesti että taas epäonnistun ja tavallisesti syömällä lihon tai jään samanpainoiseksi kuin nyt olen, mutta se on parin kuukauden kuluttua oleva murhe...
Jos tämä epäonnistuu tuun olemaan aika maassa... Mutta uskon silti että voin syödä normaalisti niinkuin kaikki muutkin. Ja miettikää mitä tää laihdutus on meille tuonut? Auttanut? Mä oon ainakin saanut kärsiä jonkin verran ja lihonut 6kiloa... Ja elän vaan toivossa että laihdun...
Tuskin olisin kirjoittanut blogiinkaan jos laihtuisin normaalisti ja kaikki olisi hyvin jne...



Jatketaa elämää, ja kertokaa vinkinne, neuvonne ja muutenkin kaiken mitä on mielessä. Mä mielelläni jaan ajatuksia ja vinkkejä- ja muiden bogeja on kivaa myös luke.. :) Live your life well :)Talktoya

Näinkö kävi?

No moi! Laivalla oli ihan kivaa! Ruotsissa erityisesti :)

En ajatellut kertaakaan vartaloani (sillei), paitsi ku vikana päivänä mua harmitti niin paljon se, että joudun lähtee Ruotsista, menin tax freehen ja ostin aivan k-a-m-a-l-a-s-t-i karkkeja ja söin ne heti. Mä sain noin 800-1000 kalorii niistä. Ja sen jälkeen söin iha sikana karkkeja kotona seuraavana päivänä ja annoin mennä vielä seuraavankin. Nyt olen taas ns. motivuoitunut, mutta tiiän, että tälläinen jakso on kyl vielä taas edessä.

Ennen en kyl välittänyt karkeista ollenkaan, suklaa oli se juttu, mutta yhden kaverin myötä opin kiinnostumaan niistä. Thanks May :D no ei, ei se oo todellakaan sen syy tai mitään, mä vaan kiinnitin niihin enemän huomiota, kyl mä ennenkin söin niitä välillä. Tai aika useinkin. Tai no....
Sillä enhän mä oo mikään pikkulapsi, omahan on vikani kun aloin niidenkin syömistä..

Blogin alussa lupasin itselleni, että tuun muuttamaan elämäntapani. Tiesin silti deeeeep iside, että se muutos on muutaman päivän juttu, kun alkaa himo nii se on vaa way to go. Mutta jos mä oikeesti haluan sitä niin paljon, niin mun ON muutettava tapani.. Olen lopettanut kokonaan oksentamisen (melkein kokonaan, tosi vähän- ettei sitä ees lasketa) okei, nyt siis vältyn mätänevistä hampaista, mutta ruoka jää silti mahalaukkuun. Onko siitä nyt mitään iloa jos siltin syön kuin hevonen?
Tänä aamuna (tunti sitten) join teetä ja söin omenan. Riitti mulle. Olen huomannut, että kun syön normaalisti, yritän syödä kohtuullisia/pienempiä annoksia ja enemmän vihreetä jne. Kun alkaa himo, tai kun on tarjottavana hyvää: niin lopetan vasta kun ne karkit valuvat korvista ulos. Eli syön just 800kalorin--> määrää...
Tämä on se huono juttu!

Tämä seksikäs nainen syö on kun himo. Se syö roskaruokaa, koska on osittain riippuvainen siitä, varmaankin...

Kun se aloittaa syömisen, se on varmaan niinkuin mä, niin se on sit whatever oon tälläinen läski- asenne..

Se makaa kotonaan sohvalla, ja ottaa jtn ahdistavii kamerakuvia itsestään....

Huoh... meil on niin paljon yhteistä..

Tämä nainen (Jessica) on todella kaunis. Hänellä on myös hyvä itsekuri. Hän pitää itseään täydellisessä kunnossa, hän urheilee, syö hyvin, ja pitää huolta ulkonäöstään. Hän ulkoiluttaa paljon koiria ja on menestyvä nainen.

Kun mietin tuollaista niin toi on mun tavoite, koska eihä KUKAAN pakota mua syömään ylipaljon. Mä on itse mun pahin vihollinen, ja niin ei saa olla. Mä haluun pitää itsestäni huolta ja olla siten tyytyväinen itseeni.

Peace

tänään ITSEVARMA

En onnistunut, niinkuin alussa lupasin itselleni, laihtumaan vanhoihin 10 kiloa. Ja huomenna on jo vanhojenristeily. Oh shit! -Mutta ei voi mitään. Haluan tässä blogissa rohkaista muita olemaan itsevarmoja. En tosiaan laihtunu edes 3 kiloa. Oikeastaan en laihtunu yhtään, toissaviikolla lihoin 1kilon, sen jälkeen olen urheillut enmmän, enkä ole uskaltanut katsoa painoani.
Pitäiskö minun nyt masentua? Vai rankaista itseäni? Ennen olisin tehnyt niin. Olen ehkä viimeaikoina hyväksynyt itseäni muutaman prosentin verran enemmän kuin ennen, mutten halua hyväksyä itseäni sellaisena kuin olen: Koska en halua jäädä tälläiseksi.
Huomenna on risteily + Ruotsissa nään pojan, jota olen yrittänyt pitää motivaationa näyttämään hyvältä.

Päätin ottaa hetkestä kiinni. Voin laihtua, mutta haluan silti nauttia tilanteesta kuin tilanteesta. Muuten jäisin ikuisesti kotiin ja menisin ulos vasta kun laihtuisin- eli ei ainakaan lähipäivinä. Lupasin joskus kauan sitten itselleni, etten mene tanssimaan vanhoja, enkä mene vanhojen risteilylle ellen laihdu, mutta tänään otin kaikki vaatteeni esille enkä todellakaan jää näin hyvästä tilaisuudesta paitsi. Aijon olla itsevarma ja kaunis iso- tai pieni mahaisena.
Ei kaikkien tarvitse tietää, että sinua häiritsee isot reidet. Ja sitäpaitsi nuo isot reidet häiritsevät vain itseäsi- ei muita. Joten otan kaiken ilon irti tuosta risteilystä, aijon loistaa itsevarmuutta ja olla hyvännäköinen. Niin muutkin huomaavat sen! Eikä kukaan välitä mistään muusta. Samalla voin katsoa mitä syön ja pikkuhiljaa laihtua ajallaan ja olla loppujen lopuksi itsekkin tyytyväinen. Mutta muille sitä ei tarvitse kertoa, eikä tehdä sitä isoa juttua itselleen vaan elää tämäkin hetki täysillä!!
Kokeilin paljon erillaisia bilevaatteita kotona, ja päätin laittaa tähän blogiin niin hyvän kuvan ku vaan voin. Joten laitoin kivoimmat vaatteet ja otin (peilin kautta tietenkin) kuvia. Laitoin kontrastia, jotta iho näyttäisi ruskeammalta :D Ja yritän näyttää laivasssakin yhtä hyvältä!
-AMY

Juokse juokse juokse

Oikei Halloha guys! Tänään mä haluun kertoa muutaman ruokavinkin jotka ovat iha sika hyviä!



Ensiksi toinen meistä aktiivisista kirjoittajista eli May jätti tän blogin. Välillä kun epäonnistuu ei halua purkaa ja kertoa sitä muille. Varsinkin, jos sitä on jatkunut jo kauan. No mulla oli viimeksi eilen karkki ahmimiskohtaus. En ole enää itselleni siitä niin vihainen. Tänään urheilin enemmän.

Tarkoitukseni oli laihtua miettimällä taas koko ajan mitä syön etc, mutta mitä enemmän ajattelen sitä enemmän lihon.
Minulla olisi pari ruokavinkkiä joita suosittelen täydestä sydämmestäni.



Eli pakastemarjoissa on 100g/n. 33kalorii-> eli naurettavan vähän. Mä RAKASTAN piirtelöitä, joten aina kun tekee mieli jtn hyvää tehkää näin:



Sulattakaa ensin jonkin verran marjoja. Laittakaa ne tehosekoittimeen ja kun siellä on jo jonkilainen mössö, lisäätkää maito. Maitoa noin 1-3dl verran. Maidossa on kalsiumia ja muita tärkeitä ravintoaineita. Itse en lisää ikinä sokeria tai mtn. Marjojen oma sokeri riittää. Piirtelöstä tulee tosi täyttävä, sitä tulee todella paljon, terveellinen, ei liian makea ja vähäkalorinen. Vaíkka siinä on vain maitoa ja marjoja...



Toinen juttu mitä suosittelen tosi paljon on Cracotte täysjyvät. Niissä on 25kalorii per pala ja ne korvaa mulle täydellisesti leivän.

Puhutaan nyt vaikka juoksemisesta.

Oli se hidasta hölkkää tai juoksemista niin tee sitä kuitenkin. Lenkillä parannat aineenvaihduntaasi, verenkiertoa, uudistat aivosoluja (varsinki muisti-ja muita soluja). Juoksu vähentää stressiä ja selkentää ajatuksia. Ja ehkä tärkein syy meille: se pitää painoa kurissa. Noin 20 min lenkki kuluttaa noin 300 kaloria. Jos lenkkeilet joka päivä huomaat jo parin viikon kuluttua tuloksia, vaikka et muuttaisi ruokavaliotakaan.

Aloita lenkkeily vaikka pienillä matkoilla ja kerran viikossa. Jo kuukauden kuluttua voisit juosta pieniä matkoja jokatoinen päivä. Ja lenkissä ei ole kyse nopeudesta, voit juosta hitaasti mutta varmasti. Aloita aina lenkkeily tosi hitaasti, odota kunnes maitohappo laskee pikkuisen. Jos lähtee liian nopeasti liikeelle ei lopussa jaksa ollenkaan. Yritä hengittää nenästä sisään ja suusta ulos. Ylämäissä niin nopeasti kuin voit, ja alamäissä muista hidastaa vauhtiaan.

Tee juoksemisesta hyvä tapa. Mä oon riippuvainen ruoalle, olen heikkona siihen. Yritän tulla mielummin riippuvaiseksi juoksulle. Ja yksi vinkki juoksemiseen: OTA MUKAAN MUSIIKKIA. En pääsisi 200 metriäkään ilman Ipodia. Hyvä, motivoita ja nopeatahtinen musiikki on mulle A ja O.

Tässä on oikeesti jotain mitä suosittelen kaikille. Tehkää tavoite ja pitäkää siitä kiinni.

Good luck everyone! :D<3

En jaksa enää päivittää tätä blogia. En suoraansanottuna koe että tämä auttaa minua laihdutuksessa. Onhan niitä onnistumisia kiva kirjoittaa, mutta ne angstikirjoitukset vaan masentavat. Amystä en tiedä aikooko hän jatkaa kirjoittamista.
Kiitoksia kaikille jotka ovat juttujani lukeneet (vaikkei blogilistan mukaan niitä paljon olekaan).

<3 May

Turhautuneisuutta!

Välillä tuntuu, että olen yksi niistä ihmisistä jotka lihovat suunnilleen ruoan katsomisesta. Olen syönyt tosi tiukasti ja sitten kun yhden kerran syön 700 kcl niin olen seuraavana aamuna lihonut! Miten tämä voi olla edes mahdollista. Pitäisiköhän ostaa uusi vaaka?

Tämä näkyy myös siinä, että illalla voin painaa helposti kaksi kiloa enemmän kun aamulla! Niin turhauttavaa. Pelkään, että en ikinä voi laihtua. Tai no laihdun helposti ensimmäiset 3kg, mutta tämän jälkeen pitäisi paastota, että yhtään mitään lähtee.

Olen epätoivoinen! Olisikohan ratkaisuna enempi liikkuminen? Yleensä kun laihdun nimen omaan syömisen rajulla vähentämisellä. Jos se liikunta nopeuttaisi aineenvaihduntaa tai jotain. Pelkään etten ikinä laihdu.

Asiaa pahentaa se, että anorektinen serkkuni (jonka kanssa en ole väleissä) on samassa koulussa kanssani. Aloittaessaan laihduttamisen hän oli n. minun painoinen. Ja nyt hän on niin hoikka! Siis lapaluut tökkivät siitä missä minulla on vain ihraa ja käsivarret ovat täysin läskittömät. Ja hän on vielä pituiseni. Minulle tulee paha mieli aina kun näen hänet. Tiedän, etten saisi kadehtia häntä. Hän ei ole terve. Mutta silti! Miksi olen tällainen laiska sohvaperuna joka mässää miuluummin kun juoksee ja laihtuu samalla. Miksi kaikki muut onnistuvat mutta minä vain lihon ja lihon?

Tällä kertaa onnistun tavoitteissani. Ja aion todella tehdä sen. En vain puhua. Aion syödä niin vähän kun vaan on mahdollista niin kauan, että en näe vain läskiä peiliin katsoessa. Aion saada sellaisen vartalon minkälainen kaikilla ihailemillani malleilla on. Ja minä näytän teille ja kaikille muille, että se on mahdollista! Jos mieleni tekee ahmia, luen vain tämän kirjoituksen ja palaan tämän hetkiseen mielentilaani.

EDIT//Wanhaaaaaat!!

Kuvia 2

Poistin kuvat. Minulle tuli niin paha mieli yhdestä kommentista, joka ei ollut edes järkyttävän ilkeä. En halua enään yhtään unetonta yötä jonkun anonyymin takia. Tiedän, olen tosi epävarma, mutta se tän blogin lukijoille on varmaan tullut ihan selväksi. Opin läksyni ja laitan tänne kuvia vasta kun olen oikeasti laiha.

AMY

Olen niin Happy Mayn puolesta (lukekaa hänen blogejaan) minullakin on nyt asiaa.

Eli oon muutaman päivän syönyt hyvin. Yrittänyt syödä aamulla, lounas, koulun jälkeen ja ehkä illalla jtn hyvin hyvin pientä. Onnistunut pretty good. Ainoa ongelma on se etten itsessäni nää mitään tulosta. Noh tulos ei tule näin nopeasti, mutta se tulee vielä olemaan. Olen oppinut vastustamaan karkkeja, keksejä... ja hyvin ylpeä.

On toki päiviä jolloin vaan voi olla ja pakko saada jtn. No mulla oli sellainen päivä tänään. Söin hyvin yhden salaatin jossa oli kaikkea mahdollista(oliiivia, leipäkorppuja, kurkkua, tomaattia, salaattia, sipulia, jnejnejne). Sitten sen jälkeen oli pakko keittää vielä yksi muna ja syödä se leivän kanssa- 2 ruispalaa... ja siltii teki mieli niin ok annoin itteni syödä jogurtin. Jonkun suklaisen sellasen, ei hyvä, mut tänään vaan TEKI niin mieli mut on muistettava että raja pitää mutta kuitenkin kuuneltava elimistöään.

Noh yritän aloittaa huomisesta (maanantai) lähtien sellaisen dieetin koska vanhat tanssit ovat pian niin haluan lauhtuakkin hiukan nopeammin. Kerron dieetistä jos se onnistuu.

Pojista jatkaen, olin toissapäivänä kosmetologilla. Niin mun selkää ja kasvoja kidutti yksi aika mukava, erittäin pullea, ei niin kaunis nuori nainen. Sanoin näin (ilkeesti) vaikka hän ei ollut rumakaan, koska haluan teidän tajuavan ettei hän ollut mikään supermalli, hän ei ollut kummonenkaan, tavallinen, kiva... Noh me juteltiin miehistä. Hän sanoi että hänellä on poikaystävä. Mä kysyin häneltä missä hän tapasi hänet niin hän vastasi deittinetissä tai nettideitti tai jostain semmosesta.. Hän kertoi että hän pisti sinne ilmoituksen, että haluisiko joku tulla hänen kanssaan festareille. Sen jälkeen hänelle tuli vastaus ja hän tapasi miehen ja se oli rakkautta ensisilmäyksellä. Myös hän kertoi että saman deittinettijutun kautta hän sai paljon hyviä miespuolisia kavereita. Minulle tuli ensiksi mieleen ettei hän ollut sen kummeman kaunis, aika pullea ja että miten uskaltaa tapailla miehiä netissä. Hän kyllä sanoi että tavata pitää julkisella paikalla, keskellä pvää ja järki päässä. Makaessani selkä täynnä punaisia jälkiä muistin Mayn puheet pojista. Ja tosiaankin, ehkä kun jätkät ovat 20 ja risat viimeinkin ovat aktiivisena aivot eikä vain alapää. He ovat paljon vaatimattomia ja ovat kiinnostuneet ihmisestä eikä vain litteästä vatsasta. Tai onhan ihmisiä monenlaisia, mut kuitenkin suurinosa tavallisista 15-> tytöistä valittavat kokoajan että missä ne pojat ovat. Ja eilenkin katoin american reality sarjan joka kerto jostain pariskunnasta. Mies oli normaalikokoinen ehkä piikkuriikkisen liikaa big makkejä syönyt mutta ei mitään erikoista. Nainen oli varmaan VÄHINTÄÄN 160kg. Hän oli valtava. Sarjassa kyse ei ollut siitä, mutta mietin silloin että mitä hän rakastaa siinä. Kyse ei ole todellakaan ulkonäöstä. Nainen on miehen silmissä kaunis ja hyväluonteinen, varmaan.

Mutta silti olen Mayn kanssa samaa mieltä: Haluan miehen olevan ylpeä minusta, haluan hänen pitävän minua kauniina ja hyvävartaloisena. Eikä sillei että olen nätti ja hauska, joten hän antaa vartalolle anteeksi, koska näin se yleensä menee.

:D

Pikainen hehkutus vaan.
Mahduin koon pienempiin housuihin!! Ja ne istuvat mahtavasti. Uskaltauduin sovituskoppiin niissä housuissa ja sovituksen jälkeen teki mieli tehdä pieni tanssi. Ne housut on kyllä löysää mallia ja korkeavyötäröiset, mutta silti!!
Aaaah, oli pakko tulla hehkuttamaan :D.
Olen pahoillani jos jotakuta ärsytti, mutta miksi postauksien pitäisi olla aina niin synkkiä jä negatiivisia näissä laihdutusblogeissa?
Muuten kirjoittakaa edes pienenpieni kommentti kommenttilaatikkoon. Olisi kiva tietää, että lukeeko tätä blogia ylipäätänsä kukaan.

!

Muokkasin tätä ulkoasua omien minimaalisten taitojeni mukaan. Painttini ei suostunut tehdä bannerista oikean muotoista, joten tuollainen tuli. Mielipiteitä? Vinkkejäkin voi antaa :).

EDIT//
muokkasin vielä vähän lisää ja nyt olen tyytyväinen.

Boyz, boyz, boyz

Haluan tänään puhua teille vähän ongelmista joita olen kokenut poikien saralla. Tai ehkä ongelma on väärä sana. Minulla ei nimittäin ole minkäänlaista poikiin liittyvää elämää. Nyt kysytte: "miten tämä liittyy laihdutukseen??". No minähän kerron.

Ymmärrätte varmaan, että olen painoni suhteen erittäin epävarma. Tämä epävarmuus leviää tietenkin muihinkin elämäni osa-alueisiin.
Tämä yhdistettynä suomalaisiin poikiin (olen täysin rehellisesti sitä mieltä, että suomalaiset pojat ovat luusereita mitä aloitteen tekemiseen tulee. Paitsi ehkä kännissä) tarkoittaa no boys. Ja kaikkein paskamaisin asia on, että minä todella pidän pojista! Aaargh!

Olen oikeasti sitä mieltä, etten voi saada poikaystävää ennen laihtumista. Tiedän, että "se mitä on sisällä on tärkeintä", mutta en edes halua poikaa joka arvostaa vain sisintäni. Haluan, että poika todella pitää minua kauniina. Enkä ikinä voisi paljastaa vartaloani pojalle tässä kunnossa.

Onneksi tämä tarkoittaa lisää inspiraatiota laihdutuksen saralla. Olen vain niin kyllästynyt olemaan yksin. Tai no tietty minulla on kaverini, mutta onhan se täysin eri asia kuin se, että on joku jota kutsua kullaksi.

Tämä on nyt mennyt niin pitkälle, etten enää edes halua asua Suomessa. Tiedän, että monessa maassa miehet arvostavat naisia ja pitävät aloitteen tekemistä täysin luonnollisena. Täällä asia ei ole niin. Täällä joko tutustutaan baarissa (mikä ei ole alaikäiselle vaihtoehto) tai ystävystytään ennen ja siirrytään siitä pidemmälle (okei, kärjistin vähän). Minulla ei ole edes kaveripoikia!! Tämä johtuu taas siitä epävarmuudesta. Ystävystyn helpommin tyttöjen kanssa, koska kellään ei varmasti ole mitään taka-ajatuksia.

Otin tällä tekstillä riskin kuulostaa erittäin pinnalliselta, mutta näin minä tunnen. Olen iloinen teidän puolesta joilla on poikaystävät vaikka olisittekin hiukan pyöreitä. Minä pinnallisena ihmisenä haluan kuitenkin, että poika voi myös näyttää minut kavereilleen ylpeänä (hitto, toi kuulosti pahalta kirjoitettuna). Saitte nyt kunnon vuodatuksen. Tämä nyt on minulle ihan hiton iso ongelma ja liittyy vahvasti paino asiaan.

Kirjoittakaa ihmeessä kommentti. Mitä te ajattelette painosta/pojista. Voiko ylipainoinen ihminen olla pojan mielestä kaunis? Kertokaa meille mielipiteenne!

ps: Jake on parhaimman näköinen julkkis ikinä! Sanokaa mitä sanotte :D

amy

No... oon ihan sairaan onnellinen Mayn puolesta.

Itselläni alkaa bulimia ottaa taas vallan. Mulla oli se noin puolivuotta sitten ja kunnon sellainen.. mutta sitten meni töihin ja töissä paras juttu oli se, että oli jtn tekemistä päivisin! Nyt oon taas kotona ja TAAS pitkästä aikaa pelkään että epäonnistun.

Vanhojen tanssit ovat viikon päästä ja mä söin tänään varmaan 1500-2000-> kalorin edestä.... :(:(

Enkä tiedä mitä tehdä...

Mun ÄITI ON NIIIIIIIIIIIIN HOIKKA! Miksi perin isältä enemmän kuin äidiltä. No ainoo tässä päivässä hyvä juttu on se että ostin alennus kengät. IHANAT VAALEANPUNAISET korkkarit jotka maksoivat tavallisesti 90e nyt 27e! Love them...

Ei ne ihan tuollaiset ole mut melkein. (ilman rusettia) ja isompi korko jnejnejne

Aina kun olen täynnä ja syyllinen olo ajattelen niinkuin nyt: en enää ikinä, ja miksi, ja ensi kerralla sitten ja blaablaablaa

Mun pitää ajatella tuollaisia kun olen nälkäinen ja päätän heti että syön kevyesti.

Yritän nyt noudattaa Mayn neuvoja ja yritän nauttia kevyeestä ja nälän tunteesta. Anyway kaipaisin vinkkejä kiitos! <3>

Ja ainiin tässä olis linkki jossa naislaulaja on mun mielestä tosi nätti ja ihailen hänen vartaloaan. Siinä videossa ei ole mitään seksikkyyttä eikä mitään... Tyttö voi syödä ihan mitä vaan hän silti pysyy tuollaisena... Noh... oon kateellinen noille ihmisille...

http://www.youtube.com/watch?v=nCS6AQjYEwQ&feature=related

Heippa, kaikki! Eilen en tänne ehtinyt vaikka vähän lupailinkin.

Nyt saatte kerrankin kuulla oikeasti positiivisen kirjoituksen. Pari viimeistä päivää kun on mennyt niin hyvin. Olen mennyt reilusti miinuskaloreilla ja laihtunutkin. Joku voisi sanoa, että liiankin vähällä ruualla on menty, mutta näiden tulosten ansiosta en aio lisätä kalorimääriä ainakaan ennen vanhojen tansseja. Vanhoista puheenollen, meinasin kiljahtaa onnesta, kun puku istui paremmin kun ikinä! Se oli jopa vähän löysä vatsan kohdalta. Teki melkein mieli heilua puku päällä koko loppupäivän.

Ainoa pikku takapakki tuli eilen illalla ollessani salilla Amyn kanssa. Olin unohtanut vesipullon kotiin ja salilla minua alkoi kuvottaa ja pyörryttää ihan uskomattoman paljon. Olen kerran pyörtynyt (huulilävistyksen oton jälkeen) ja tunne oli sama kun ennen sitä. Minun oli pakko lähteä salilta ja jättää Amy yksin treenaamaan (sori siitä). Kaikki kuitenkin oli ok pillimehun jälkeen ja olin valmis puolen tunnin bussimatkaan.

Tänäänkin olen syönyt vain lautasellisen salaattinlehtiä ja tonnikalaa (joka on muuten ihan herkkua kevyesti maustettuna). Olo on oikeasti niin kevyt!

Olen myös huomannut, että nautin näläntunteesta. Siis siitä, että kehoni kertoo minulle haluavansa ruokaa. Tämä kuulostaa ehkä sairaalta, mutta ennen en syönyt nälkääni. Söin koska halusin turruttaa tietyt tunteet tai yksinkertaisesti nauttia ruuasta. Nyt osaan kuunnella vartaloani. Suurimmalle osalle se tulee luonnostaan, mutta minä en ole ikinä pystynyt erottamaan näläntunnetta jostain ihan muusta.

Toivon, että saan pidettyä tätä yllä, sillä näin laihdun kesään mennessä bikinikuntoon!

Inspiroidu!

Minulla on ihan hirveästi asiaa. En nyt kuitenkaan aio jakaa niitä nyt. Sen sijaan saatte ihania ja (th)inspiroivia mallikuvia. Voin muuten sanoa, että laihdutus menee loistavasti! Mutta siitä enemmän mahdollisesti jo huomenna.





Toinen kuva erityisesti inspiroi minua. Sinkku kun olen :D

Ja loppuun Suomen ihkaoma huippumalli, Suvi koponen. Välillä tuntuu, että vähän liiankin laiha...

amy

Lihosin yhden kilon.
Mulla on taas sellainen tunne, että en onnistu ikinä.
Vaikka vielä toissapäivänä ajattelin, että Laihdutushan on naurettavan helppoa.. Syöt vaan piikkuuiseen kevyemmin + liiku vaa enemmän. =Noproblemos.
Noh nyt aloitan taas "alusta"=ja toivottavasti onnistun tälläkertaa.
Mua motivoi muutama päivää sitten kun olin ystävieni kanssa koneella sit vaan kattelin jessican Alban kuvia ja sanoin, että ihailen hänen kasvojaan, hiuksiaan, vartaloa etcetcetc.
Noh yksi kavereistani sanoi: älä ikinä ihaile- tee jotain.
Toi sai mut niin ajattelemaan ja motivoitumaan uudestaan.

Eilen luin kokeisiin kirjastossa ja mulla oli energiajuoma (muuten nukun siellä), ja hiukan kevyempi hedelmäkarkki pussi. Noh tottakai ku ne loppuivat teki mieli lisää. Ostin lakun. Sit teki iha sikana mieli jäätelöö. No koska luin hirveesti ja annoin itelleni luvan (+ kun lukee paljon ja keskittyy siin kuluu energiaa ja alkaa helposti väsyttää) menin ja ostin pehmiksen. No koska jo aloitin ostin sen jälkeen vielä pyörremyrskyn... noh.. Ens kerralla jätän vaan VISAN kotiin. Uskon silti että onnistun. Mun täytyy vaan järjestellä ajatukseni uudelleen, syödä säännöllisesti ja muutenkin rauhoittua. Deep inside pelkään etten ikinä pääse noidankehästä pois. Myös pelkään, että nyt kun lopetin työt ja olen enemmän kotona mä alan taas ahmia->oksennella-> ja viimevuotiset säänölliset bulimiakohtaukset tulevat takas. Mutta niin ei käy! Yritän pitää siitä huolen.
2VIIKON KULUTTUA OVAT VANHOJENTANSSIT! Mua ällöttää mennä tälläisenä tanssimaan...
Huomasin että mitä enemmän mietin tätä koko potaskaa, sitä enemmän lihon. It's time to do something. Uskon itteeni mulla on vain yksi iso MIINUS ja epävarmuus. Juuri tämä ruokaongelma.

Kuvassa olen minä. Tai oikeastaan yksi noista kolmesta tytöstä olen minä. En kerro kuka, ainakaan vielä. Me 3 ollaan ihan suht normaali kokoisia jne. Mut silti tavoittellessaan täydellisyyttä en osaa nauttia siitä että olen normaali painoinen. PAINOINDEKSINI on n.22 haluisin sen olevan 20!Anyway haluaisin vinkkejä....

Haluan heti alkuun pahoitella tätä naurettavan pitkää päivitystaukoa. Nyt on ollut vähän kiireitä ja seli seli :D...
Mutta asiaan.

Olen tajunnut jotain. Eilen matkalla koulun liikkatunnilta kotiin minuun iski ärsyttävän vaativa makeanhimo. Olin jo luovuttamassa ja kävelemässä suoraan kauppaan, kun yhtäkkiä kuin salama kirkkaalta taivaalta (en ole yhtään ylidramaattinen :D), ymmärsin mitä olin tekemässä. Olin sabotoimassa jälleen yhden laihdutuksen. Siitä alkoi alkoi päänsisäinen yksinpuhelu. Kysyin itseltäni: haluatko tätä oikeasti? Haluatko laihtua ja saada terveellisen elämän vai haluatko tuntea hyvää oloa viisi minuuttia jonka jälkeen olo on entistä pahempi.

Vastaus on tietenkin haluan laihtua. Ja siinä hetkessä tajusin, että olen tehnyt tästä tarpeettoman vaikeaa itselleni. Laihdutus on juurikin niin yksinkertaista kun voisi kuvitella. Kuluta enemmän kun nautit. Jos siis haluan laihtua, niin toistan vain tätä lausetta itselleni: jos todella haluan laihtua, niin syön vähemmän kun kulutan (ja ohitan sen karkkihyllyn samalla).

Tämän hoksattuani koko päivä meni kuin siivillä. Olin uskomattoman iloinen ja suunnistin kauppaan. Ja kyllä, en mennyt lähellekään suklaata ja muuta hyvää, vaan kävelin suoraan lehtihyllylle ja nappasin shape-lehden (amerikkalainen laihdutus-ja kuntoilulehti) ja viereiseltä vihanneshyllyltä mandariinin.

Uskon nyt, että meidän jokaisen on kohdattava joku piste, missä tajuamme virheemme ja esteemme laihdutuksessa ja miksei kaikessa muussakin. Miksi muuten niin moni epäonnistuu tässä asiassa ja vain kourallinen voi oikeasti sanoa onnistuneensa? Nyt minä voin luottavaisin mielin myöntää, että uskon onnistuvani. Olen katsellut hennesin kuvastoa ja tullut siihen tulokseen, että tilaan/ostan itselleni pari numeroa liian pienet bikinit. Kun sitten onnistun (huom. KUN ei JOS) niin voin tuntea suurta tyydytystä mahtuessani niihin.

Toivon teille kaikille omia hoksauksia ja onnea tavoitteessanne!

-May

Ennen kuvia

En aio edes puhua tämän päivän syömisistä. Lauantait epäonnistuvat minulta aina surkeasti. Sain jo jonkun aikaa sitten idean laittaa tänne kuvia vaikka kuukauden välein painostani ja sen heittelystä. Tässä ensimmäiset kuvat, jotka on otettu pari viikkoa sitten. Nämä ei näytä vartaloani kunnolla, sillä en ikinä kehtaisi laittaa tänne mitään bikini-kuvia. Joissain kuvissa näytän hoikemmalta ja joissain tukevammalta. Mutta tästä saa jokatapauksessa jonkinlaista ideaa vartalontyypistäni. Kasvot on tietenkin peitetty, sillä en halua, että minut tunnistetaan.
Ps: tulipas huonolaatuiset kuvat. Paintilla tietenkin "muokattu" :D. Seuraavan kerran koitan vähän parempaa.

EpäonnistujaAMY

En tiedä edes mistä aloittaisin.
Juuri tällä hetkellä ällötän itseäni niin paljon! Mulla on nyt ihan sama, miltä näytän ja mitä pistän päälle. Olen jotenkin aina tiennyt että epäonnistun! Ja silti yrittänyt aika paljon, mutta on aina sama lopputulos.
Olen kysynyt mun jokatoiselta tutulta, että minkälaisena hän kuvittelee itseään esim. 29 vuotiaana? Maylta varmaan 17½ kertaa! No mun vastaus on, että menestyvänä, kauniina, paljon ystäviä ympärillä, eikä siihen todellakaan kuulu mikään laihdutus, syömishäiriö tai rasvanen ruoka. Mua alkaa heti ahdistaa, kun katson TV:stä jtn dokumentteja esim bulimikoista. Joku 45-vuotias nainen uskaltaa kerrankin soittaa jonnekkin apujuttuun: "Moi oon Maija, oon 45v ja sairastanut bulimiaa 14 vuotta!" No jee jee. Mua alkaa heti ahdistaa tollainen. En halua tuhlata elämääni tälläiseen, istua vielä kaksikytvitosena kirjoittamassa täällä blogeja. Haluan ruokavalioni terveelliseksi ja urheilla, mies by my side ja menestystä ja itsevarmuutta- kukapa ei nyt haluaisi tätä kaikkea? Mutta miten kaiken saan sen? Jos en pysty kontroloimaan itseäni nyt, miksi pystyisin 10 vuoden kuluttua. 10 vuotta ei ole pitkä aika after all... Mikään taika ei muuta sua sellaiseksi hoikaksi bisnesnaiseksi. Täytyy tehdä itse työtä sen eteen.

Eilen mul alkoi oikea ahmiminen ( JA MAY EI MTN 2 KALAPUIKKOA) vaan en ole pitkääään aikaan tuntenut niin täyttä oloa. Viimevuonna sellaisia oli viikottain, mutta tänä vuonna päätin olla oksentelematta. OLISIN KYLLÄ EILEN mennyt jollei mun äiti olisi ollut kotona. Mä oon niin epätoivoinen, en tiedä mitä tehdä, miten olla, mitä syödä. Voisinkohan mennä muinamiehinä terkkarin luo ja sanoa haluavani lahtua, ei mtn muuta. He yleensö auttavat sen verran että kertovat paljonko ja mitä pitää syödä jne. Toivottavasti seuraavat ja.. enn tiiä, voisin mennä juttelee..
Olen niin epätoivoinen.
Tajusin äsken, että jos epäonnistun kerran koko pvä on pilalla. Tänään sitten en syö mitään. Tuohon ei tarvitse kommentoida koska en kuitnekaan syö mitään tänään. Eilen meni niin överiksi että voin olla hyvin syömättä 3 pvää.
Huomenna on taas uusi päivä! Haluaisin vinkkejä, kiitos-AMY

kalapuikko-painajainen

Osaksi kommenttilaatikon kommettejen ansiosta päätin vähentää hiilihydraattien saantia huomattavasti. Olen päättänyt lopettaa leivän, riisin, pastan ym. syönnin lähes kokonaan kuukaudeksi ennen vanhoja. Jos en tällä keinolla laihdu, niin en laihdu kyllä millään :D.
Päivä on mennyt oikeastaan tässä suhteessa ihan hyvin. No ihan kaikkia hiilareita en saa ruokavaliosta pois millään. Tarvitsen toisinaan sen pillimehun ja omenan. Enkä kyllä haluakaan. Hedelmien syöntiä en todellakaan lopeta. Sen sijaan lisään niitä.
Olen kuitenkin jättänyt tänään väliin esim. leivän ja riisin. Perunoitakin on ollut tarjolla.
Tälläkin päivällä on toki ollut ruoan suhteen ongelmansa. Sain esimerkiksi selville, että kalapuikoissa on ison hiilarimäärän lisäksi naurettavan paljon kaloreita! Mulla on oikeastaan ihan sika paha mieli, koska söin niitä tyhmänä 2 ja luulin, ettei se ole mitään. Uskokaa pois, kyllä se on. En aio laittaa sitä tähän, koska linkissä antamani kalorilaskuri antoi kyllä ihan väärät lukemat. Kuvassa oli ensinnäkin paljon isompi kalapuikko, kun normaali ja painokin oli yhdeltä muka jotain 120g. Joo kuulostaa selittelyltä ja ehkä onkin sitä :D. No virheistä oppii. Huomenna joudun sitten taas kituuttamaan pienellä kalorimäärällä. Haluan ruokavaa´an vai miksi sitä kutsutaankaan. Joku haluaa varmaan ostaa sen minulle:D?
Ei hitto mulla 0n niin paha mieli tästä! En pysty kirjoittamaankaan kunnolla, minkä varmaan huomaa. Oon niin vittumaisella tuulella nyt.

EDIT// Löysin toisesta lähteestä, että kalapuikossa on kaloreita vain 50 per kappale. Arvatkaa vaan kumpaa paatunut itsellensä valehtelija uskoo?

Moikka, te 7 blogiamme vakituisesti lukevaa ;D. Minulla oli postaus jo aloitettuna, mutta suoraansanottuna en nyt jaksaisi nyt tehdä sitä.
Olen aika tyytyväinen päivän kulkuun. Laitan tähän nyt päivän syömiset ja urheilut.

-aamu: kaksi ruisleipää kevytlevitteellä
-koulussa: aika vähän kasvissosekeittoa
-kotona: jälleen ruisleipää kevytlevitteellä
(aion toki vielä syödä tänään jotain píentä, kuten salaattia. Eihän kello ole edes kuutta!

urheilut: Koulussa oli liikuntaa ja tänään olimme koulun punttisalilla. Teimme eräänlaista kuntopiiriä johon kuului mm. erilaisten tankojen nostelua mitä vaikeimmilla liikkeillä. Pakko sanoa, että kerrankin koululiikunta todella sai lihakset koville. Tätä kirjoittaessa vähän joka paikkaan sattuu, mikä ei todellakaan ole huono asia vaan mahtava!
Kuulin liikuntatunnilla eräältä tytöltä ladyline kuntosaleista, jotka ovat vain naisille. Kuulostaa ihan sika hyvältä ja sieltä voi kuulemma vuokrata jäsenyyttä vaikkapa vain kuukaudeksi. Ja seurakin olisi hyvää! Jos saan työpaikan, niin luultavasti aion kokeilla kyseistä paikkaa.

Amy

Kuva vieressä on normaali kokoisesta naisesta, joka painaa varmaankin joku 55-65 KG. Voin myöntää vapaasti, että olen suunilleen saman kokoinen, ehkä JUURI TÄLLÄ HETKELLÄ enemmän "plöksähtänyt", mut suunilleen. Mutta uskon, että suurinosa tämän blogin kirjoittajista ovat suunilleen samankokoisia. Tuskin 75 kiloa enempää. Tuo nainen vieressä on varmasti suht terve, ei läski ja ihan tavallinen nainen. Niin olen minäkin. Mutta mitä sitten tavoittelen?
-Täydellisyyttä-
En todellakaan halua olla Keiran tai Nicolen tavalla laiha, mutta Jessica Alba motivoi mua todella paljon. 200- kiloiset tytöt, menevät painovartijoihin, hakevat terkkarilta apua, mutta mitä minä teen; kirjoitan jtn ihme blogia. Kyse ei ole terveyestä, tai normaali painosta vaan ihanteista. Ja nuo ihanteet ovat suurimalla osalla meistä. Maykin haluaa laihtua ja ihailee koko ajan Victoria's secret malleja.
En halua olla erityisen laiha, mutta tavoitteet minulla on. Ja olen ollut joskus 10 kiloa laihempi ja olin minun ihannepainossani!! Näytin mielestäni niiiiiin hyvältä. Vaikka painoin yli 55 kiloa. Joten en laita itselleni mitään ihmellisempiä tavotitteita, kuin olla noin 55-57 kiloinen.
En tiedä vaikuttavatko tavoitteesiini julkkikset, vaikka ovathan ne aika kivan kokoiset, mutta toisaalta en seuraile heitä mitenkään aktiivisesti.
Mietin bussimatkalla, että mitä olen tehnyt saavuttaakseni tavoitteeni.... No olen ollut ahmimatta, enkäö syönyt klo 18 jälkeen. 10 kiloa ei ole mikään 500grammaa, jotka voit saada pois olemalla päivän kevyellä ruokavaliolla. 10 kiloa on aika paljon! Se tarkoittaa sitä, että pitää tehdä isot muutokset. Ajattelin jättää toistaiseksi leivän, riisin, pastan pois. Tai varmasti tulee syötyä esim. pastaa ihan pikkasen, mutta ihan pikkuisen! En syö klo 18 jälkeen, ja urheilen enemmän.
Myös viime viikkoni meni ihan hyvin... mutta viikonloppuna, söin kuin viimeistä päivää. Lauantaina söin varmaankin n 2000 kaloria. Veikkaan.
Jos haluaa onnistua, täytyy olla tasapainossa arkipäivisin ja lomilla.


Lopetan nyt koska olen koulussa, ja täällä on jtn nörtti poikia jotka jonottavat takanani päästäkseen pelaa! herrajestas hankkikoon elämän. CYA!amy

Julkkisten syömishäiriöt

Selaillessani tätä sivustoa aloin miettiä julkkisten syömishäiriöitä ja heidän asettamia kauneusihanteita. Mehän tiedämme, että julkkiksetkin ovat vain ihmisiä ja alalla, jossa paineet ovat noin valtavat epäterveellisiin tapoihin on kovin helppo astua. Ikävä juttu tässä asiassa on se, että varsinkin nuoret imitoivat julkkiksia niin asuvalinnoissa, kun elämäntavoissakin. Itsekin koen valtavaa painetta, kun luen juttua Nicole Richien tai Keira Knightleyn mahdollisista syömishäiriöistä. Yhtä aikaa paheksun heitä juuri huonon esimerkin antamisesta ja toisaalta kadehdin heidän itsekuriaan.

Kiiltäviä julkkiskuvia katsellessa unohtuu usein, että syömishäiriö tappaa. Ei tietenkään aina ja monesti ihmiset parantuvat tästä sairaudesta, mutta tästäkin on esimerkkejä. Urugualaissiskokset kuolivat kumpikin anonereksiaan toinen vain kuukauden ennen toista. Kumpikin olivat malleja ja mallimaailma järkyttyi tästä tapauksesta. Mallit eivät kuitenkaan ole merkittävästi isompia vaan suuret muotitalot käyttävät yhä sairaanloisen laihoja malleja, jotka näyttävät siltä, että heidän pitäisi maata sairaalassa sen sijaan, että kävelisivät Pariisin ja Milanon catwalkeilla. Jutun toisesta kuolleesta sisaruksesta löydät täältä.

En usko, että aikaa menee kauan, ennenkuin luemme tällaista juttua lempijulkkiksestamme. Tämä todella surettaa minua. Hollywoodissa normaalikoko tuntuu olevan siinä 32 paikkeilla. Me kutsumme näyttelijöitä, kuten Eva Longoria ja Jessica Alba kurvikkaiksi, mikä on naurettavaa. Kummatkin ovat älyttömän pieniä ja hoikkia ja tuota sanaa ei mielestäni voi käyttää samassa yhteydessä heidän kanssa.

Tietenkin syömishäiriöt ovat monimutkaisempia ja niihin liittyy aina jonkinlaista epävarmuutta tai vaikeaa taustaa. Pelkästään julkkisten esimerkki ei tee kenestäkään syömishäiriöistä. Uskon kuitenkin, että julkkikset vaikuttavat asiaan ainakin joillakin. Jo se, että julkkikset myöntäisivät ongelmansa ja kertoisivat, että sairaus on kaukana glamourista auttaisi varmasti monta nuorta hakemaan apua. Asian peittely ja punaisella matolla keikisteleminen luut esillä on ehkä pahinta, mitä Keira ja Nicole voivat tehdä.

ps: Tiedän, ettei Nicole Richie ole enään sairaanloisen laiha, vaan on raskaana ja erittäin terveen näköinen. Toivon, että hän ei ole yksi niistä julkkiksista jotka ovat raskautta edeltävässä kunnossa kuukausi sen jälkeen.

That time of the month

Aamu alkoi mukavasti. Skippasin ekan tunnin (vaihteeksi) ja menin liikkaan. Liikka tunti ei ollut mikään kaikista rankoin. Aluksi korista ja sen jälkeen loput tunnista lentopalloa. Kyllähän siinä hiki tuli, mutta en kokenut liikkuneeni hurjasti. Minun ei pitänyt mennä syömään, sillä tarkoitus oli tavata eräs Amy tietokoneluokassa. Hän oli kuitenkin lähtenyt kotiin. Nooh menin sitten ihan hyvällä omatunnolla syömään, sillä liikuntaa oli vielä luvassa.

Heti ruokailun jälkeen koittivatkin vanhojenharkat, ja siellä hiki todella lensi. Harkat alkoivat hyvin, mutta jossain vaiheessa jotain tapahtui. Tiedättehän tytöt sen kamalan tunteen alavatsassa? Kyllä, tulkitsitte otsikon aivan oikein. Tunne jatkui ja olo alkoi olla todella sietämätön.

Kun viimein pääsin pois tunnilta, vei matka kauppaan ja suklaahyllylle. En jaksanut edes tuntea huonoa omaatuntoa. Junassa tein päätöksen: annan itseni syödä lähes mitä tahansa kerran kuussa, siis kuukautisten ekana päivänä. Olen nyt todella tyytyväinen päätökseeni. Miksen saisi palkita itseäni sen kärsimyksen jälkeen (te joilla on kunnon kivut ymmärrätte mitä tarkoitan)? Seuraavana päivänä jatketaan sitten entistäkin paremmin. Nyt saan syödä ilman minkäänlaisia huonoja tuntemuksia.

<3>

-May

Ruokapäiväkirjaa ja muuta kivaa...

Olin kirjoittanut tosi pitkän tekstin, mutta kone tilttasi (vaihteeksi). Nyt ärsyttää suoraan sanottuna paljon!

Mutta kerron nyt jokatapauksessa vähän päivästäni tähän mennessä. Amyltähän on tänään jo juttu tullut, joten tämä on periaatteessa ylimääräinen ;D

Päiväni alkoi suoraansanottuna huonosti. Nukuin pommiin ja missasin aamun vanhojentanssi harkat, jotka olisivat olleet mahtavaa liikuntaa! Nyt liikkuminen jäi tältä päivältä. Tästä johtuen olen tänään syönyt ekstra vähän. Tiedän, että se ei ole oikea ratkaisu, mutta jollen toimisi näin, tuntisin uskomattoman huonoa omatuntoa viimeistään huomenna. Olen syönyt:

• Aamulla 1 ruisleivän puolikas kevytlevitteellä ja soijasuklaamaitoa (kuulostaa pahalta, mutta tuossa juomassa on tosi vähän kaloreita!)


• Koulun jälkeen lakupatukka


• muutama kalkkunaleike (minulla on paha tapa syödä näitä monta pelkiltään)


• 2 näkkäriä ilman levitteitä, mutta toisessa pari kalkkunaleikettä


• 2 mandariinia

Ja that´s it! Ei enään mitään tänään paitsi pari palaa purkkaa. Olen ollut tänään tosi huonolla tuulella, heti aamusta asti, mutta se on oikeastaan ollut ainoa laihdutuksesta johtuva sivuvaikutus, sillä päänsärky ja paha olo on poissa! Eikä ihme, sillä tänään ylitettiin se maaginen kolmen päivän raja, josta kerroinkin edellisessä päivityksessä.

Yritin muuten punnita itseni tänään, mutta vaaka oli rikki! So typical! Olin kolme päivää kerännyt rohkeutta punnitsemiseen, mutta ei sitten! Eikä mittanauhaakaan ole... Haluaisitko Amy vierailla kanssani rautakaupassa ;D?

<3May

Amy

Mä en halua tuottaa pettymystä, mutta en osaa antaa vinkkejä. Tarvitsen niitä itse!
Yksi asia, jossa olen aivan hukassa ovat KALORIT! Aina sanotaan, että älä syö yli 1000kalorii jne. Mutta koska asia on mulle uusi, niin mulla ei ole aavistustakaan paljonko kaloreita on missäkin. Esimerkiksi banaani, joku muu hedelmä, lautasellinen vaikkapa makarooneja. En pysty edes arvaamaan paljonko siinä on. Moni sanoo mulle aina, että katso pakkauksen toiselta puolelta, mutta siinähän lukee yleensä tyyliin 300/100g. No, mistä tiedän, paljonko on mun lautasellinen makarooneja grammoina? Jossa on myös jotain salaattia. Tai leipäpala voineen ja kurkkuineen. Tässä mä tarvitsisin ohjausta. Well, May sulla on kova työ edessä.

Muuten, eilen olin töissö ja söin vain voileivän. Ja kun olin vielä kaupungilla klo 22--> menin kauppaan ja ostin wrapit ja kahvin. Ovatko tonnikala wrapit hirveen epäterveellisii? Jollei majoneesia lasketa ei siinä ole melkein mitään erikoista... salaattia/kalaa...
Tulin kotiin 23.30 ja äiti oli ostanut karkkeja, söin yhden.
MUT TÄÄ ON NIIN BIG DEAL MULLE KOSKA yleensä syön puol pakkausta. Maistoin yhden karkin ja lähdin menee... Sitten jossain vaihees karkit voi jättää kokonaan pois kun tottuu olemaan ilman. Mutta nyt olen tavallaan iloinen että söin yhden. Koska en kieltänyt sitä itseltäni, mutta silti hallitsin mitä tein.
Ja vaikka menee ihan ok, silti nyttenkin mulla on pelko etten laihdu...

No en tiiä, oliko tässä blogisssa mitään fiksua just nyt. Kirjoitimpa vain. Ensikerralla hiukan enemmän... AMY

Vinkkejä

Kirjoittelen tätä blogia koulussa ruokatunnilla, joten aikaa ei ole tuhottomasti. Haluan nyt nopeasti jakaa kanssanne vinkkejä, jotka ainakin minulla ovat toimineet. Nämä eivät perustu minkäänlaisiin tieteellisiin tutkimuksiin, joten niihin ei myöskään pidä suhtautua niin.

-Tärkein kaikista vinkeistä ja varmaankin kaikille laihduttajille täysin ilmiselvä juttu on vesi. Sen lisäksi, että vesi täyttää, sen myös sanotaan nopeuttavan aineenvaihduntaa. Puhumattakaan hyödyistä, jotka eivät mitenkään liity laihduttamiseen: kirkas iho, kiiltävät hiukset ym. Muistakaa siis juoda runsaasti vettä. Itse koitan pitää vesipulloa mukana esim. kaupungilla.

-Pidä verensokeri tasaisena syömällä monta pientä annosta päivässä. Tämä kuulostaa itsestäänselvältä, mutta sitä ei aina tule noudatettua. Sen sijaan kun viimein päästään ruokakaapille, nälka on jo niin valtava, että ahmitaan. Pahimmassa tapauksessa tämä johtaa oksenteluun, jota en kuitenkaan ole itse kokenut.

-Lakkaa kynnet, nypi kulmat tai tee jotain muuta vähän aikaa vievää. Mielihalut tulevat nopeasti, mutta onneksi ne myös häviävät samalla nopeudella. Pidä itsesi kiireisenä näinä aikoina!

-n.Kolmen päivän tehokkaan laihduttamisen jälkeen näläntunteen pitäisi huomattavasti vähentyä ja samalla siihen liittyvät oireet häviävät suureksi osaksi (päänsärky, ummetus ym.). Jaksa siis nämä kolme päivää, niin saatat huomata jopa nauttivasi laihdutuksesta

-Hyötyliikunta, hyötyliikunta, hyötyliikunta! Kävele portaat, pyöräile kouluun. Suurin osa päivittäisestä kalorien poltosta ei tapahdu varsinaisella hikiliikunnalla.

-Purkka toimii minulla väliaikaisena mielihalujen harhauttajan. Pidän purkkaa aina mukana. Lisäksi se minimisoi laihdutuksen mukana tulevaa hengityksen pahaa hajua.

Ikävä kyllä nyt tuli kiirus, joten vinkit jäivät tähän. Amyllä on varmasti omat vinkkinsä jaettavana, ehkä kuulet niitä myöhemmin.
Ps. kirjoitahan kommentti. Se auttaisi meitä aloittelevina bloggaajina suuresti :)

<3 May

Amyluv<3

Ainakin minulla on ollut aina niin, että lupaan jotain, mutta se ei toteudu. Kuinka monta kertaa olenkaan luvannut itselleni, että nyt on viimeinen kerta, enkä syö enää mitään roskaruokaa, oon kiltisti ja laihdun. No... ja bullshitit! On mennyt niin pitkä aika jo, että tiedän jo heti, ettei seuraavaakaan lupaus tule onnistumaan. Joskus nuorempana vannoin melkein äiti pään kautta jne, mutta kun sekää ei enää auttanut, lopetin senkin vannomisen. Taisivat äidin päät loppua.

Mayn kanssa me tehtii uuden vuoden lupaus: Tiukka ruokavalio, ei makeisia, syödä kun on pakko (aamu, lounas, päivällinen, pikkuisen iltapalaa) Ei napostelua, URHEILUA, URHEILUA, URHEILUA. Nojaa Maylla näköjään menee ihan hyvin, ainakin ekana päivänä hän söi jonkun tomaatin ja jotain muuta. Mikä ei ole minun mielestäni aivan oikein. Usein voi käydä niin, että kun kärsii viikon syömällä 3 kurkkupalasta per päivä, joku päivä vaan lankeaa karkkeihin ja ahmii niitä loppuun asti. Ainakin minulla on käyny näin. Mutta tottakai olen myöskin yrittänyt syödä terveellisesti, normaali ateria, hyvin ja urheilla. Not for me. Niinku May sanoi, jos olisit alkoholisti, lopettaisit juomisen kokonaan. Syömistä et voi lopettaa. Ja aiiiiiina olen pudonnut niin alas kuin mahdollista, syönyt kunnes ruoka pursuaa korvista, ollut vihainen.... oksentanut. On ollut ruoka viha/rakkaussuhde. Jossain vaiheessa päätin antaa itselleni anteeksi ahmimiskohtaukseni enkä oksentanut enempää. Mutta sen tein vasta kun ahmimiskohtaukseni vähenivät.

Eilen oli eka päivä kun aloitin tiukan kuurin. Eka pvä meni hyvin. Toinenkin, mutta meidän koulussa oli n 10 isoa pipartaloa joita sai syödä. No käytin tilaisuuteni ja söin varmaankin koko talon. Jälkeenpäin en jaksanut edes ottaa huomioon syyllisyyden tunnettani, koska se tulee aina. Yritin ajatella toisella tavalla, miksi tein sen ja mitä ajattelin silloin. Aina kun tarjoutuu tilaisuus olla possu, niin käytän sen hyväkseni, ja kun kerran aloitinki tehdään se tämän kerran kunnolla ja pahaan oloon asti. Sitten tajusin, että se oli ainoa asia jota ajattelin silloin. Jälkeenpäin mietin, että vaikka pysyn tällä hyvällä tiukalla ruokavaliolla loppuelämäni, niin KUITENKIN jossain vaiheessa tulee tilanne, jolloin joku pistää karkkia tai jotain muuta nenäni eteen. Ahminko silloinkin, kuin viimeistä päivää? Valitettavasti kyllä. Tiedän sen jo nyt. Tunnen itseni, mutta loppuukohan tämä sitten koskaan? Siksi ensi kerraksi pitää ajatella, että en voi ahmia tätä loppuelämäni. Jos VÄLTTÄMÄTTÄ HALUAN OTTAA, otan! Mutta yhden/pari. Mulla on aina ollut sellainen asenne, että kun kerran lankesin näihin, niin mitä väliä sillä enää on. Siinä tilanteessa tuskin kykenen ajattelemaan mitään.

Olen oppinut kyllä aika hyvin antamaan itselleni anteeksi, ja nyttenkin annoin vaikka tulikin paha olo, siiitä että uudenvuoden lupaukseni ((JOKA VARMASTI VIELÄ TOTEUTUU)) rikkoutui jo toisena päivänä. Mutta nyt kun ajattelen asiaa, niin en rikkonut lupausta. Alussa kaikki ihmiset lankeavat ja hiukan joustavat, se on vasta alku! SE vielä onnistuu minulta! Tiedän sen, ja kirjoitan siitä varmasti! Mutta ei haittaa vaikka ahmin pipareita, joissa oli päällä kaikenlaista :P. Jatkan vain mistä jäin. Mitä muuta voisin tehdäkkään? Vaikka monikin sanoo vihaavansa vartaloa, niin shut up! Se on ainoa mikä sinulla on, ja vaikka saisitkin Tyra Banksinkin vartalon, ei se olisi yhtään paremmassa kunnossa elämäntavoilla joilla elät! Tyralla ei ole mikään ihmevartalo joka pysyy aina hoikkana. Hän pitää siitä huolta, niiinkuin mekin hoidamme hiuksiamme. Jos hiustenhoito olisi yhtä vaikeaa kuin tämä ruokajuttu, hiuksemme olisivat aivan kamalassa kunnossa. Tai ainakin minun olisiavat.

Anyway täytyy mennä! On vielä niiiiiiiiiin paljon asiaa.

Mutta niiden aika tulee seuraavissa blogeissa!

-AMY

Esittelyssä May ja Amy

Olemme kaksi lukiolaistyttöä ja meillä on ongelmana (niinkun monella muullakin) ruoka.

Tutustuimme jo lukion ensimmäisellä, mutta lähennyimme toisena vuotena tajuttuamme, että olemme oikeastaan aika samanlaisia. Tämän jälkeen aloitimme yhdessä dieettihelvetin, joka tarkoitti salilla käyntiä ja kaiken makean lopettamista. Tietenkin epäonnistuimme ja pian olimme taas alun tilanteessa.

Meille vuodenvaihto tarkoitti tilaisuutta aloittaa laihdutus toden teolla. Yksi päämäärämme on hoikentuminen vanhojen tansseihin mennessä ja tajusimme, ettei kuukausi ole pitkä aika. Jos todella haluamme muutosta on meidän aloitettava heti!

Vaikka meillä on yhteiset ajatukset vartaloistamme, emme lähde samasta tilanteesta. May kärsii lievästä ylipainosta, kun taas Amy on normaalipainoinen. Kummatkin ovat kärsineet jonkinlaisista syömishäiriöistä, oli se sitten BED tai bulimia. Emme halua takaisin siihen. Paino ei kuitenkaan kerro kaikkea. Me kummatkin näemme peilistä liian lihavan ihmisen ja jos meillä on mahdollisuus muuttua, niin miksi ei?

Perustimme tämän blogin osittain terapeuttisena keinona, ehkä asioiden jakaminen todella helpottaa. Haluamme myös tutustua samankaltaisiin ihmisiin tässä suuressa blogimaailmassa. Toivomme, että pystymme tukemaan ja yhtälailla saamaan tukea muilta.

Olemme itse aiheuttaneet tämän itsellemme ja nyt on aika korjata se. Tämä todella on viimeinen mahdollisuus muuttua. Ja kuten jo otsikossa sanotaan: New year New us!