Amyluv<3

Ainakin minulla on ollut aina niin, että lupaan jotain, mutta se ei toteudu. Kuinka monta kertaa olenkaan luvannut itselleni, että nyt on viimeinen kerta, enkä syö enää mitään roskaruokaa, oon kiltisti ja laihdun. No... ja bullshitit! On mennyt niin pitkä aika jo, että tiedän jo heti, ettei seuraavaakaan lupaus tule onnistumaan. Joskus nuorempana vannoin melkein äiti pään kautta jne, mutta kun sekää ei enää auttanut, lopetin senkin vannomisen. Taisivat äidin päät loppua.

Mayn kanssa me tehtii uuden vuoden lupaus: Tiukka ruokavalio, ei makeisia, syödä kun on pakko (aamu, lounas, päivällinen, pikkuisen iltapalaa) Ei napostelua, URHEILUA, URHEILUA, URHEILUA. Nojaa Maylla näköjään menee ihan hyvin, ainakin ekana päivänä hän söi jonkun tomaatin ja jotain muuta. Mikä ei ole minun mielestäni aivan oikein. Usein voi käydä niin, että kun kärsii viikon syömällä 3 kurkkupalasta per päivä, joku päivä vaan lankeaa karkkeihin ja ahmii niitä loppuun asti. Ainakin minulla on käyny näin. Mutta tottakai olen myöskin yrittänyt syödä terveellisesti, normaali ateria, hyvin ja urheilla. Not for me. Niinku May sanoi, jos olisit alkoholisti, lopettaisit juomisen kokonaan. Syömistä et voi lopettaa. Ja aiiiiiina olen pudonnut niin alas kuin mahdollista, syönyt kunnes ruoka pursuaa korvista, ollut vihainen.... oksentanut. On ollut ruoka viha/rakkaussuhde. Jossain vaiheessa päätin antaa itselleni anteeksi ahmimiskohtaukseni enkä oksentanut enempää. Mutta sen tein vasta kun ahmimiskohtaukseni vähenivät.

Eilen oli eka päivä kun aloitin tiukan kuurin. Eka pvä meni hyvin. Toinenkin, mutta meidän koulussa oli n 10 isoa pipartaloa joita sai syödä. No käytin tilaisuuteni ja söin varmaankin koko talon. Jälkeenpäin en jaksanut edes ottaa huomioon syyllisyyden tunnettani, koska se tulee aina. Yritin ajatella toisella tavalla, miksi tein sen ja mitä ajattelin silloin. Aina kun tarjoutuu tilaisuus olla possu, niin käytän sen hyväkseni, ja kun kerran aloitinki tehdään se tämän kerran kunnolla ja pahaan oloon asti. Sitten tajusin, että se oli ainoa asia jota ajattelin silloin. Jälkeenpäin mietin, että vaikka pysyn tällä hyvällä tiukalla ruokavaliolla loppuelämäni, niin KUITENKIN jossain vaiheessa tulee tilanne, jolloin joku pistää karkkia tai jotain muuta nenäni eteen. Ahminko silloinkin, kuin viimeistä päivää? Valitettavasti kyllä. Tiedän sen jo nyt. Tunnen itseni, mutta loppuukohan tämä sitten koskaan? Siksi ensi kerraksi pitää ajatella, että en voi ahmia tätä loppuelämäni. Jos VÄLTTÄMÄTTÄ HALUAN OTTAA, otan! Mutta yhden/pari. Mulla on aina ollut sellainen asenne, että kun kerran lankesin näihin, niin mitä väliä sillä enää on. Siinä tilanteessa tuskin kykenen ajattelemaan mitään.

Olen oppinut kyllä aika hyvin antamaan itselleni anteeksi, ja nyttenkin annoin vaikka tulikin paha olo, siiitä että uudenvuoden lupaukseni ((JOKA VARMASTI VIELÄ TOTEUTUU)) rikkoutui jo toisena päivänä. Mutta nyt kun ajattelen asiaa, niin en rikkonut lupausta. Alussa kaikki ihmiset lankeavat ja hiukan joustavat, se on vasta alku! SE vielä onnistuu minulta! Tiedän sen, ja kirjoitan siitä varmasti! Mutta ei haittaa vaikka ahmin pipareita, joissa oli päällä kaikenlaista :P. Jatkan vain mistä jäin. Mitä muuta voisin tehdäkkään? Vaikka monikin sanoo vihaavansa vartaloa, niin shut up! Se on ainoa mikä sinulla on, ja vaikka saisitkin Tyra Banksinkin vartalon, ei se olisi yhtään paremmassa kunnossa elämäntavoilla joilla elät! Tyralla ei ole mikään ihmevartalo joka pysyy aina hoikkana. Hän pitää siitä huolta, niiinkuin mekin hoidamme hiuksiamme. Jos hiustenhoito olisi yhtä vaikeaa kuin tämä ruokajuttu, hiuksemme olisivat aivan kamalassa kunnossa. Tai ainakin minun olisiavat.

Anyway täytyy mennä! On vielä niiiiiiiiiin paljon asiaa.

Mutta niiden aika tulee seuraavissa blogeissa!

-AMY